Juoruilua pidetään pidemmänpäälle naisten vaivana ja ongelmana. Puhutaan että juoruilu on yleistä naisten joukossa. En kumoa väitettä. Toki naiset puhuvat paljon. Mutta olen saanut törmätä että myös miehet juoruavat, mutta eivät uskalla seistä sanojensa takana. Monesta asiasta katoaa se olennainen ja ne muuttuvat kokonaan toisiksi. Ei olekaan enää sitä totuutta ja kokemusta mikä se aluksi oli. Yhtääkkiä on säkki valheita jotka lähtevät lumipallon lailla pyörimään ja pienikin murunen mitä joku tekee saa palloon vauhtia. Oikein hakemalla haetaan syytä ja virheitä ihmisistä. Itse ollen niin hyviä ja kaikissa asioissa onnistuneita.
Ihminenhän on perusluonteeltaan paha. Pyrkimys hyvään on. Hyvässä halutaan ulkoisesti pysyä, mutta silti taustalla on se paha. Jos sille pahalle antaa käden nii se vie kokonaan. Se sama paha kylvää sydämiin ilkeyksiä ja suihin pahoja sanoja. Se on se joka katkoo välejä. Tämä paha pääsee tavoitteeseensa kun hänen ajatuksia lähetään viemään. Kun hän pääsee saunailtoihin ja kahvipöytiin. Kun kyläilyssä hänen on mahdollista ohjailla tilannetta haluamaansa suuntaan. Se paha on se joka tulee ystävyyden esteeksi. Näin paha on päässyt tavoitteeseensa ja on onnellinen.
Musta on jännä kun mä aluksi itse kuvittelin että olen saanut paljon uusia ystäviä. Näinhän ei sitten nähtävästi ollutkaan. Minä olen kulkenutkin sinä lisukkeena, ei niin toivottuna, matkassa. Siksi yhteiset tekemiset yms. on harventuneet on tullut vain poikien asioita. Ja näihinhän ei naisia edes tarvitse pyytää.. Monesti pyysimme että joitain yhteisiä asioita tehdään viikonloppuisin päivällä jotta minäkin voisin osallistua, mutta kutsut tulivatkin iltaisin. Jäin yksin pojan kanssa kotiin. Itketti ja suututti. Mutta olin hiljaa.
Enää en ole.
Ihminenhän on perusluonteeltaan paha. Pyrkimys hyvään on. Hyvässä halutaan ulkoisesti pysyä, mutta silti taustalla on se paha. Jos sille pahalle antaa käden nii se vie kokonaan. Se sama paha kylvää sydämiin ilkeyksiä ja suihin pahoja sanoja. Se on se joka katkoo välejä. Tämä paha pääsee tavoitteeseensa kun hänen ajatuksia lähetään viemään. Kun hän pääsee saunailtoihin ja kahvipöytiin. Kun kyläilyssä hänen on mahdollista ohjailla tilannetta haluamaansa suuntaan. Se paha on se joka tulee ystävyyden esteeksi. Näin paha on päässyt tavoitteeseensa ja on onnellinen.
Musta on jännä kun mä aluksi itse kuvittelin että olen saanut paljon uusia ystäviä. Näinhän ei sitten nähtävästi ollutkaan. Minä olen kulkenutkin sinä lisukkeena, ei niin toivottuna, matkassa. Siksi yhteiset tekemiset yms. on harventuneet on tullut vain poikien asioita. Ja näihinhän ei naisia edes tarvitse pyytää.. Monesti pyysimme että joitain yhteisiä asioita tehdään viikonloppuisin päivällä jotta minäkin voisin osallistua, mutta kutsut tulivatkin iltaisin. Jäin yksin pojan kanssa kotiin. Itketti ja suututti. Mutta olin hiljaa.
Enää en ole.
Jokainen perhe toimii parhaaksi katsomallaan tavalla. Toisille on okei, että molemmilla vanhemmilla on omat kaverinsa ja välillä käydään iltaa isumassa miesten ja naisten kesken. Miehet voi järjestää naistenkutsujen aikaan jotain toimintaa ja päin vastoin. Perheen arvot voi poiketa toisistaan, ja aina ei ymmärretä toisten arvomaailmaa. Kunnioitusta tarvitaan, ei niinkään syyttelyä. Jos on muuta jo perheen kesken suunniteltu, niin ei kaveritkaan saisi siitä loukkaantua, jos perheellinen ei voi lähteä heidän kanssaan. Kummasti sitä heti yleistetään, että "se ei koskaan pääse mihinkään yksin". Riittää kun perhe voi hyvin ja toimii niinkuin hyväks näkee...
VastaaPoista