On ollut yö aikaa miettiä. Ihmiset kokee oikeudekseen käydä blogi tai muun netti kirjoittelijan päälle. On helpompaa hyökätä semmoiseen kiinni joka on kasvoton nettikirjoittelija vaikkakin tuttu. On helpompi kommentoida kirjoituksiani puhelimella miehelleni kun minulle. Samalla esittää asioita joita minusta puhutaan, mutta mitkä ei ole totta.
Mä olen onnellinen mun ihanasta perheestä joka kulkee mukana elämän käänteissä kaikesta huolimatta. Mun perhe: sisarukset ja kotiväki, on mun kanssa eikä hylkää mua. Mä tiedän että sanon asioita suoraan ja se saattaa ärsyttää ihmisiä, mutta silloinhan ne tulee lähelle, koskettaa.
Mä opin eilen uutta. Tai no ei se kauheen uutta ole. Mutta mulla on tiivis perhe joka pitää puoliaan ja jossa kyläillään puolin jos toisin. Semmonen leijonaperhe. Mä haluun että pojalla tulee olemaan semmonen. Mutta opin sen että kaikilla ei ole, eikä ole halua semmoiseen. Ja että mun pitää kunnioittaa heitä siinä. Eli ei kutsuta kylään eikä kyläillä. Ei soitella eikä mitään muutakaan. Mä en siis enää kysele enkä muutenkaan esiinny epäkunnioittavasti.
Vaikka mulla ei ole isän siskoon/kummitätiini juurikaan suhteita niin olen päättänyt rakentaa semmoiset. Olemme lähetelleet sähköposteja ja hänen Suomessa vierailulla tavanneet. Mulle juuret on tosi tärkeät. Ei tarvitse olla sydänystäviä pitääkseen yhteyttä. Josko me ens kesänä vaikka käytäis Ruotsissa.
Tämmöset ihmisten hyökkäykset mun mielestä erottelee jyvät akanoista, sudet lampaista. Mä tiiän ketkä on oikeita ystäviä ja rinnalla kulkijoita ja ketkä jostain syystä vaan vaeltaa vierellä.
Kaikesta ilkeilystä huolimatta sivuani katsottiin eilen 827 kertaa.
Mä olen onnellinen mun ihanasta perheestä joka kulkee mukana elämän käänteissä kaikesta huolimatta. Mun perhe: sisarukset ja kotiväki, on mun kanssa eikä hylkää mua. Mä tiedän että sanon asioita suoraan ja se saattaa ärsyttää ihmisiä, mutta silloinhan ne tulee lähelle, koskettaa.
Mä opin eilen uutta. Tai no ei se kauheen uutta ole. Mutta mulla on tiivis perhe joka pitää puoliaan ja jossa kyläillään puolin jos toisin. Semmonen leijonaperhe. Mä haluun että pojalla tulee olemaan semmonen. Mutta opin sen että kaikilla ei ole, eikä ole halua semmoiseen. Ja että mun pitää kunnioittaa heitä siinä. Eli ei kutsuta kylään eikä kyläillä. Ei soitella eikä mitään muutakaan. Mä en siis enää kysele enkä muutenkaan esiinny epäkunnioittavasti.
Vaikka mulla ei ole isän siskoon/kummitätiini juurikaan suhteita niin olen päättänyt rakentaa semmoiset. Olemme lähetelleet sähköposteja ja hänen Suomessa vierailulla tavanneet. Mulle juuret on tosi tärkeät. Ei tarvitse olla sydänystäviä pitääkseen yhteyttä. Josko me ens kesänä vaikka käytäis Ruotsissa.
Tämmöset ihmisten hyökkäykset mun mielestä erottelee jyvät akanoista, sudet lampaista. Mä tiiän ketkä on oikeita ystäviä ja rinnalla kulkijoita ja ketkä jostain syystä vaan vaeltaa vierellä.
Kaikesta ilkeilystä huolimatta sivuani katsottiin eilen 827 kertaa.
Tsemppiä! ja iloa viikkoon! :)
VastaaPoista