juhlahumua

Tänään juhlittiin veljen ylppäreitä. On mulla vaan taitavia sisaruksia. Mukavaa nähdä naapureita ja muita tuttuja. Päivä vierähti juhlahumussa ja nyt massu täynnä herkkuja kuuntelen pyykkikoneen ääntä. Pikkumiehen kauluspaitahan se siellä pyörii. Huomenna kun on seuraavat juhlat. Siskon tytön kastejuhla. Vaatteet puhtaaksi ja taas juhlitaan. 

Äidit oppivat arjen selviytymistaitoja. Tulee aina tarkisteltua paikkoja. Nytkin pyykkikoneeseen kurkattuani siellä olikin jo toinen juhlakenkä. Miten se sinne oli ehtinyt ei minulla ole harmaintahajuakaan. 

1 vuotta

Vuosi sitten näihin aikoihin kotiuduin sairaalasta. Olin pienen ihanan pojan äiti. Äiti ensimmäistä kertaa. Olin niin onnellinen vailla tietoa tulevasta. Kaikki oli uutta. Mistään ei ollut mitään kokemusta. Siitä se vaan alkoi se äidin taival pienen pojan kanssa. 

Kotona pikkuine leijona näytti kyntensä ja karjui. Ei me reppanat osattu toimia niin että olisi pienen ollut hyvä olla. Ääntä mahtui maailmaan. Onneksi mieheni oli silloin isyysvapaalla 3viikkoa. Silloin se loppui pääsiäiseen. 

Nyt meidän kodissa asuu jo iso poika 1-vuotta. 10kuukautta meni että ryömiminen alkoi maittaa. Mutta 1-vuotispäivänä otettiin jo ensimmäiset kaksi askelta. Penkille yritetään kiivetä. Maailma on niin avara.

Herkuttelua!

Tein yhtenä päivänä tämmöistä herkullista äkkimakeeta, kinuskitorttua... Oli kyllä makeeta! Tuttu resepti ja mieli teki. Jaan teidän iloksi ohjeen.

Toinen oma suuri suosikki on tonnikala salaatti. Monesti teemme sitä kevyeksi ilta ruoaksi.

Siihen laitan mm.:

- Sataattia

- Tomaattia

- Kurkkua

- Omenaa

- Viinirypäleitä

- Fetajuustoa

- Makaronia

Ja lopuksi päälle salaatinkastiketta

Tavallista aherrusta

Pää on ollut niin pyörällä että on ollut lähes mahdotonta kirjoittaa tänne mitään kun ajatukset ei toimi. 

Eilen pitkästä aikaa kokkailin taas pakkaseen pojalle ruokaa. Kolmea eri sorttia ja ihan mukavaa puuhaa oli. Onhan se pikkusen työlästä ja aikaa vievää, mutta hauskaa! Ja tuli kyllä hyviä. Pojalla on ihania ilmeitä kun saa äidin tekemää ruokaa. Hymyilyttää ja ihmetyttää.. Onhan ne purkkiruokiin nähden makuisia.

Kahvinkeitinkin saapui meille! Siis se oikea oranssin värinen. Hauska huomata että samassa pahvilaatikossa kuin edellinen. Lippulappusta oli päällekäin ja limittäin, mutta perille osasi. Pikkusen oli keitin muuttunut näiden kuukausien aikana. Ihan hippusen vaan, mutta huomasin. Samanlaista hyvää kahvia tuokin keittää. 

Oon keräilly piltti ja bona purkkien kansia, joista olisi ajatus rakentaa aistimuisti peli. Alku hyvä, mutta katsotaan mitä tuleman pitää..

Isänpäivä

Meillä oli ensimmäinen isänpäivä. Ihana päivä!

Aamulla kun poika heräs menin keittämään kahvit ja laittamaan aamupalaa. Jaksoivat mies ja poika kiltisti olla sängyssä odottamassa. Siinä sitten vein miehelleni kahvia ja voileivän sänkyyn. Poikaa nauratti kun annoin hänen tekemäänsä isänpäivälahjaa isille. Kahvit ei kaatuneet sänkyyn ja leipäkin näytti maistuvan. Mutta ette arvaa mikä oli ensimmäinen kommentti!? En ole pessyt hampaita. Nauroin, olisiko pitänytkin viedä hammasharja. 

Pojan isänpäivä lahjan valmistimme siskon luona idässä. Helppo Tehdä lapsen kanssa ja isomman kanssa siitä voi tehdä jo esittävämmän. Avaimenperä. Etsimme aluksi askarteluliikkeistä cernit massaa, mutta löysimme vastaavaa, mutta pehmeämpää. Toimii kuin muivailuvaha ja uunissa paiston jälkeen kovettuu. Koru piikit laitoimme möntteihin jo ennen paistoa. Ja paiston jälkeen kokosimme ketjot ja kiinnitimme avainlenkin.

Yhdessä valmistimme isänpäivä päivällisen perheelleni. Eli siis minun vanhemmilleni ja sisaruksille perheineen. Lukuunottamatta idässä asuvaa siskon perhettä (ikävä!). Perunamuussia, uunilohta ja salaatteja. Oli niin ihanaa viettää aikaa yhdessä. 

Vieraiden lähdettyä tiskit koneeseen ja suuntana pojan isopappa. Taas kakkua ja kahvia samalla porukalla. 
Illanpäälle vielä siskon perheellä kyläilimme. Poika viihtyi niin pitkään lattialla leikkien kun serkkupojat häärivät ympärillä. 

IHANA ISÄNPÄIVÄ! Perhe on PARAS!

Rentoutuneena tuulimyllyjä vastaan

Viikonloppu meni huminalla. Tuli oltua Pyysalossa rentoutumassa. Ihanaa olikin. Pääsi kokonaan eroon arjen kuvioista. Kotona on sitten saanutkin pyykkikone laulaa, vaikka emme kestoilleet viikonloppuna. Jotenkin sitä pyykkiä aina tulee. 

Tänään harmaana maanantai aamuna sai taas tuntea mitä on rivitalo asuminen. Huoh. Taloyhtiön oksasilppuri on varastossa lukkojen takana, ettei mene rikki. Joten huomenna menee sitten oksat jätelavalle.. No se vielä pientä, mutta sain pojan nukahtamaan niin eikö itkuhälyyttimestä alkanut kuulua lehtipuhaltimen hurina. Naapurin mummohan se siellä niitä kahta lehteä puhalsi. Liekkö meidän haravoimattomalta pihalta lähtöisin.. No siihen hän se poika heräs ja tuli mun avuksi leipomaan pitsaa. Nyt sitte uudelleen päikyillä. Saa nähdä ehditäänkö tänään avoimeen päiväkotiin kun tunninpäästä alkaisi.

Sunnuntai

Aamuisen lenkin suuntasimme tänään torille, jossa oli syysmarkkinat. Vaikka mä olen koko ikäni (niitä muutamaa vuotta Tampereella ei lasketa) asunut Vihdissä niin en ole aiemmin käynyt Nummelassa markkinoilla. Olipahan siellä paljon myyjiä. Me taas oltiin niin aikaisin liikenteessä että paljon asiakkaita ei ollut. Paljon olisi ollut kivaa osteltavaa jos olisi ollut ylimääräistä rahaa tai jotain olisi sattunut tarvitsemaan. 

Reipas ulkoilu ja yhdessä tehty päiväruoka, uunilohta ja perunamuusia, tekivät tehtävänsä. Pojan laitettua päiväunille menin utse myös ja kyllä ne tunnin päiväunet tulivatkin tarpeeseen. Oli niin mukava nukkua! Poikakin nukkui pitkälle yli toista tuntia. 

Sitä jaksaa jotenkin joka päivä olla yhtä helpottunut ja kiitollinen siitä miten poika kasvaa ja arki helpottuu. Silti mielessä on kuinka ensimmäiset kaksi kuukautta häntä kantoi ja kantoi. Joku päivä ei saanut kuuteen tuntiin laskettua poikaa pois sylistä ilman raivokasta huutoa. Nyt ne ajat tuntuvat kaukaisilta vaikka todellisuudessa siitä ei niin kauaa ole. Mutta nyt elämässä on rytmit, ruokailut ja unet. On niin paljon iloisempi ja tyytyväisempi poika että uskaltaa arjessa jopa heittäytyä uusiin juttuihin. Suunnitella päiviä. Josko sitä uskaltaisi jo autollakin kaksin pidemmälle. Kun ei enää huudeta automatkoja. Elämän pieniä iloja, mutta niistä nautitaan suuresti. MEillä on ihana poika! 

Uusi viikko edessä. Saa nähdä mitä se tuo tullesaan. Ystäväni äiti pyyteli käymään heillä tiistaina. Jos sitä sais niskasta itseään kiinni ja lähdettyä. Olisi jotain erilaista. 
Ei muuta kuin hyvin levänneenä uuteen viikkoon. 

Juhlaa

Tänään vietettiin miehen synttäreitä ihan perhepiirissä. Tein hänelle kakun..

Jossa oleva auto lähtikin liikkeelle.

Päivän päätteeksi puusauna <3

Uunin putsausta

Sateinen tiistai. 
Vuoroin räntää, vuoroin vettä.

Mun mies oli eilen pitkän päivän töissä, 10h. Tuntui kurjalta vaikka oli koko päivän tekemistä, mutta kun olo ei ole mikään paras. Toisaalta toisten miehet on usein pitkiä päiviä tai jopa kaikki viikot kaukana töissä. 
Sisko kävi lasten kanssa mua viihdyttämässä ja kävivät he vielä illalla koko perheen voimin. On se niin mukavaa kun ei ihan yksin tarvitse olla. 
Eilen tuli muutenkin lennettyä paikasta toiseen kuin kaistapäinen ja siinä hötäkässä jouduin jättää lasagnen pikkusen liian kauaksi aikaa uuniin. No siitähän seurasi tälle päivälle uunin pesu, että pääsi paistamaan sämpylöitä. Kuuli ainakin naapurit taas, että meillä on toimiva palovarotin. Sen verran se uuni kärtsäs. 

Huomenna on sitten jännä päivä kun pitää suunnata äitipolille painoarvioon. Lääkäri siellä sitte kattoo missä mennään. Ja mä niin toivon että se on se pikkusirkkunen mitä ne tuolla neuvolassa totes. Mä vaan oon norsu, ei masuasukki.

Nyt laittamaan sämpylät uuniin.

Laivasta neuvolalääkäriin

Lähdettiin lauantaina mun perheen kanssa päivä Tukholmassa risteilylle. Meitä oli 10 aikuista ja 4 lasta. Tosi mukava reissu oli. Laivalla syötiin hyvin ja vietettiin aikaa taxfreessa ja leikkihuoneessa. Pikkusia kömmähdyksiä tietenkin sattui kun porukkaa oli niin paljon. Mutta loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. 
Itselle oli todella rankka reissu. Paljon liikkumista ja pystyssä oloa. Lauantai oli kumminkin mun eka mammaloma päivä. Aamusin oli paljon turvotusta. Ja laivan heijaus tuntui aika pahalle. 
Käytiin siinä sunnuntaina Junibackenissa. Ihana paikka ja suosittelenkin kaikille, jotka lasten kanssa suuntaa ruotsiin. Pienenä ja isompana kun on paljon kirjoja luettu niin oli niin ihana päästä siihen maailmaan. Kannattaa lukea paljon ja monipuolisesti kirjoja ennen sinne menoa. Nimittäin silleen sieltä saa enemmän irti. 

Kotona odotti koirien haku hoitolasta. Olivat viihtyneet siellä, paitsi että maijän karvakuono kiljui kun kuuli mun äänen ja sukelsi suoraan autoon. Halus kotiin ja olikin niin onnellinen kotiin päästessään. Ei muuta kun koira kotiin ja neuvolalääkäriin.
Lääkärissä kaikki oli hyvin. Masumitta menee ihan hirveen korkeella (rv35+3). Ihan omilla käyrillään. Ja ultralla arvioituna vauva oli pieni. Ja jotta yllätyksiä ei tule nii saatiin lähete Lohjan sairaalaan jossa nyt tehdään uusi ja parempi arvio vauvasta. Ihan vaan sen takia ettei olis iso. Sokerirasitus oli ok. Jotta se ei ole ainakaan siitä. Mutta sairaalasta sitte saa sen tiedon. Mutta ei se mua haittaa vaikka vauva on pieni. Mieluummin niin...

Rv 34+2 ja apua selkäkipuihin

Aikasemmin jo puhuin kuinka noi selkä säryt on vaivannu. Eli ei mikään alaselkä vaan lapojen välit. Mä pitkään mietin että mistä apua kun alkoi jo päätäkin särkeä. Vaikea löytää ketään joka suostuu hieromaan raskaana olevaa. 
Laitoin sitten paikalliselle fb-kirppikselle että tietääkö kukaan täältä läheltä ketään joka suostuis hoitamaan mua. Tosi moni suositteli Titan terapioita. Mä sitten otin sinne yhteyttä ja heti oli tälle maanantaille vapaa aika. Kyllä meni 60minuuttia tosi nopeesti ja tuntui hyvältä. Vyöhyketerapiaa ja akupainantaa. Tuli ainakin hyvä fiilis sen jälkeen. Korviin jätettiin semmoset tarrat joita painelemalla voi painella niitä akupisteitä joissa oli sitä häikkää.. Uskoo kuka tahtoo, mutta toi on aina kiinnostanu mua. Pitäähän sitä kokeilla. Oon nimittäin päättäny selvitä ilman lääkkeitä koko raskauden ja hyvin menee..
Samalla reissulla kävin ostamassa pikkuprinsessan kastejuhlaan lahjan ja tuli sitä pyörähdettyä kirpparillakin. Mukaan tarttui kuin vahingossa muutama body, kummipojalle 70-luvun korispeli (mulla samanlainen ja tykkää siitä valtavasti), pahvilaatikollinen kestovaippoja ja rintapumppu. Sittenpähän sen näkee onko sille käyttöä. Nyt se on tuolla odottamassa. Mulla on semmonen kutina että ei tartte pelätä etteikö maitoa tulisi. Sitä nimittäin tulee jo nyt.

Mansikka pirtelö:

-Pakastemansikoita

-Ripaus sokeria

-½litraa vanilja jäätelöä

-½litraa maitoa

Kierrätys

Nykyään on niin säännöllinen rytmi. Joku voisi luulla että kun on nyt kesälomalla niin alkaisi rytmit lipsua, mutta ei täällä talossa. Joka aamu herätään 7:n aikaan ja illalla ja 21 alkaa tupa hiljenemään. Mukava kun aloittaa päivät niin aikasin nii jaksaa ja ehtii paljon. 
Tänään soi aamulla puhelin ja kummipoika soitteli: "Lähetkö äitin, mun ja Vennelin kanssa kiellätyskeskukseen?" Lupasin lähteä ja siitä sitten vaan suihkuun ja koiran kanssa ulos. 
Äitini hain myös mukaan matkaan ja Lohjan kautta Espooseen lasten kirpputori Nella & Nuttuun. Paljon noi muut sieltä löysivät, mutta itse en uskaltanut ostaa mitään. Niin tekis mieli, mutta kun emme halunneet tietää sukupuolta. Kirpputorin jälkeen suuntasimme Kierrätyskeskukseen. Sieltä löytää mukavasti kaikkea, on siisti ja hyvää tavaraa. Itsellekin tarttui matkaan muutama uusi kestovaippa ja raastin. Ei aina ole tärkeintä ostaminen ja tavaroiden löytäminen. Joskus on tärkeintä se fiilis vaan kierrellä ja katsella. 
Päiväunet oman lapsuudenkodin sohvalla. Kahvit kotoväen kanssa ja taas jaksetaan eteenpäin. 

Iltapalaksi vielä tonnikala salaattia ja ruoka uuniin "mitäkaapistalöytyy" herkkua. Huominen ruoka piti tehdä, että mies saa töihin eväät.

Tässä herkussa on: Nuudelia, tonnikalaa, fetajuustoa, classik wokkia ja hernemaissipaprikaa. Päällä munamaito joka maustettu yrteillä.. 

Halpaa herkkua, mutta myös semmosta mitä "kaapistalöytyy"-ruokaa 

Nyt saunaan.