Jotain kaunista ja hyödyllistä

Jotain hienoa. Jotain mikä on niin naisellista, mutta samalla ilkikurista. Käy myös lapselle.
Miellä näitä ihanuus heijastimia on muutama. Yksi rattaissa, yksi omassa villakangastakissani. 
Mikä ihana lahja idea ja vaikka miksi ei itselle.. On pöllöjä, perhosia, sudenkorentoja, koppiksia... 
Marilta  suoraan kyselemällä tai Joensuusta taitokorttelista

öljyvärin tuoksu

Tänään autolla ajaessa sain jostain kipinän maalaamiseen. Sormet syyhyää päästä öljyvärien kimppuun. Sinkkuna maalailin silloin kun huvitti ja missä huvitti. Nyt pitää miettiä koska sitä maalaisi ja missä märkää taulua viikon kuivattelisi. Tärpätistä tulee hajunystyröitä hivelevä lemu. Ei niin kiva pojalle. Toki jos lähtisi kauppaan ja ostaisi hajutonta. 

Moni asia on nykyään niin että pitää tarkkaan miettiä että koska tekee ja mitä tekee. Nytkin suunnitelmat oli toiset, mutta miehelle tuli menoa ja me pojan kanssa kaksin ollaan olkkarin lattialla. Kynttilöitä pikkusen sytyteltiin niin on kotoisempi tuntu. 
Puhdas koti ♡

Aistimuistipeli

Aistimuistipeliin tarvitset samanlaisia pilttipurkin kansia parillisen määrän. 
Kansiin liimataan "sisä/ala"puolelle aina parillinen määrä juttuja, jotka tuntuvat erille.
Esim. hakaneula, hiekkaa, kangasta, nappeja, helmiä, sulkia, huonekalutassuja.. Osa saa olla lähes saman tuntuisia riippuen tietenkin ikäryhmästä. 
Huomaa että liiman tulee olla muuta kuin erikeepperiä tms, jotta erituntuiset jutut pysyvät kansissa.

Peliä pelataan kuten muistipeliä yleensä tai vaikeutetusti niin että kansien alta vain tunnustellaan onko niissä parit. Jos ei tunnu samalta laitetaan kannet takaisin katsomatta ja vuoro siirtyy seuraavalle. Muut eivät tiedä mitä kansien alla oli. Mutta jos epäilee pareja niin yhdessä katsotaan mahdolliset parit. Jos kannet olivat parit saa uuden vuoron jos ei niin nyt kaikki tietävät mitä niiden alla oli. 

Helppo ja edullinen peli, mutta tässä ei välttämättä tarvitse silmiä/näköä. Peli myös lisää keskittymiskykyä ja herkistää tuntoaisteja. 

Ei muuta kun rakentelemaan ja pelaamaan. 
Voin laittaa pelistä kuvaa kun se pukinkontista ensin löytyy... ;)

Tavallista aherrusta

Pää on ollut niin pyörällä että on ollut lähes mahdotonta kirjoittaa tänne mitään kun ajatukset ei toimi. 

Eilen pitkästä aikaa kokkailin taas pakkaseen pojalle ruokaa. Kolmea eri sorttia ja ihan mukavaa puuhaa oli. Onhan se pikkusen työlästä ja aikaa vievää, mutta hauskaa! Ja tuli kyllä hyviä. Pojalla on ihania ilmeitä kun saa äidin tekemää ruokaa. Hymyilyttää ja ihmetyttää.. Onhan ne purkkiruokiin nähden makuisia.

Kahvinkeitinkin saapui meille! Siis se oikea oranssin värinen. Hauska huomata että samassa pahvilaatikossa kuin edellinen. Lippulappusta oli päällekäin ja limittäin, mutta perille osasi. Pikkusen oli keitin muuttunut näiden kuukausien aikana. Ihan hippusen vaan, mutta huomasin. Samanlaista hyvää kahvia tuokin keittää. 

Oon keräilly piltti ja bona purkkien kansia, joista olisi ajatus rakentaa aistimuisti peli. Alku hyvä, mutta katsotaan mitä tuleman pitää..

Isänpäivä

Meillä oli ensimmäinen isänpäivä. Ihana päivä!

Aamulla kun poika heräs menin keittämään kahvit ja laittamaan aamupalaa. Jaksoivat mies ja poika kiltisti olla sängyssä odottamassa. Siinä sitten vein miehelleni kahvia ja voileivän sänkyyn. Poikaa nauratti kun annoin hänen tekemäänsä isänpäivälahjaa isille. Kahvit ei kaatuneet sänkyyn ja leipäkin näytti maistuvan. Mutta ette arvaa mikä oli ensimmäinen kommentti!? En ole pessyt hampaita. Nauroin, olisiko pitänytkin viedä hammasharja. 

Pojan isänpäivä lahjan valmistimme siskon luona idässä. Helppo Tehdä lapsen kanssa ja isomman kanssa siitä voi tehdä jo esittävämmän. Avaimenperä. Etsimme aluksi askarteluliikkeistä cernit massaa, mutta löysimme vastaavaa, mutta pehmeämpää. Toimii kuin muivailuvaha ja uunissa paiston jälkeen kovettuu. Koru piikit laitoimme möntteihin jo ennen paistoa. Ja paiston jälkeen kokosimme ketjot ja kiinnitimme avainlenkin.

Yhdessä valmistimme isänpäivä päivällisen perheelleni. Eli siis minun vanhemmilleni ja sisaruksille perheineen. Lukuunottamatta idässä asuvaa siskon perhettä (ikävä!). Perunamuussia, uunilohta ja salaatteja. Oli niin ihanaa viettää aikaa yhdessä. 

Vieraiden lähdettyä tiskit koneeseen ja suuntana pojan isopappa. Taas kakkua ja kahvia samalla porukalla. 
Illanpäälle vielä siskon perheellä kyläilimme. Poika viihtyi niin pitkään lattialla leikkien kun serkkupojat häärivät ympärillä. 

IHANA ISÄNPÄIVÄ! Perhe on PARAS!

Hyvin alkanut päivä

Eilen meillä vieraili jo aamusta äkäampiainen. En tiedä mikä kiukutti, mutta kiukutti sen verran että päikkyjä nukuttiin koko päivänä vaan reilu tunti. Olikin sitte iltaa kohden pikkuisen äkäinen poika. Mies saikin kunnian laittaa iltapuurot ja -toimet, sekä nukuttaa. (viiä sänkyyn) Ite lähdin taas pitkästä aikaa säbäileen. Jotenki tuntuu aina vaikeelta lähtee, mutta hyvä fiilis kun on lähtenyt.

Eilen en sitte ollenkaan saanu pojan kanssa leikattua niitä puskia kun oli sen verran äkänen kaveri. Tänään se sitte onnistu! Poika istui rattaissa ja katteli ku mä leikkasin. Mihin niitä miehiä tarttee, kun puskat ja pajut nyt oksattomia. Nyt mietitään että silppurilla hakkeeks vaiko ens viikolla biojätelavalle. Riippuu kiinnostuksesta. Takapihan orapihlaja aita leikataan vasta keväällä. Aina tämmösessä rivari asunnon pihassa on hommaa.. Ja suurimmaks osaks siks että pihojen ollessa rivissä niitä voi vertailla ja eihän meillä ainakaan ruma piha saa olla. :)

Perunat kiehuu hellalla ja poika nukkuu. Pitäs tässä vielä tilata vähän kankaita nii pääsee taas ompelemaan...

Hyvin alkanut. Nousin ja kävelin keittiöön. Kuvat kertovat puolestaan. Nyt taitaa mennä niin hermot että suuntaan vielä tänään rautakauppaan!

Arki

Tänään taas istuin päivän ompelukoneen ääressä oikeen tietämättä mitä tekisin. Sain toki jotain kivaakin aikaiseksi. Mutta vaikka mulla on paljon kankaita niin lisää on ostettava, kun ei pystynyt toteuttamaan kaikkia omia visioita.. Hmm.. Meillä oli miehen kanssa pikkuisen eri näkemys imetyspaidasta. Mun mielestä ihana ja mies sanoi että voit sä sitä kotona pitää.. Mutta minähän pidän missä haluan! 

Poikakin tuntuu päivittäin oppivan jotain uutta. Mahalleen halutaan kokoajan olla, mutta kauaan niin ei kumminkaan viihdytä. Ja siitäkös huuto syntyy. Tänää otettiin jo pikkuisen etäisyyttä leikkimattoon kierimällä. Mutta myös mahalleen yritys eteenpäin oli kova. Pikkusen eteen ja taakse. Kehityksen ollessa hurjaa myös pojan ruokahalu kasvaa hurjasti. Hui. Kuinka paljon ja usein poika syökään. Pitikin jo ihan kaivella 74cm vaatteita hyllyyn kun muuten alkaa huveta sopivat vaatteet. Ja olenkin lajitellut vaatteita säästettäviin ja kirppikselle meneviin. Kivaa kohta saakin jo taas ottaa pöytää kirppikselle!

Viikonloppu

Perus rauhallinen viikonloppu. 
Olin taas lauantai aamuna torilla aamun myymässä leipää. On se vaan mukavaa vaihtelua arkeen. Saa tehdä jotain erilaista. Mieskin kun kerta pärjää hyvin pojan kanssa. 
Kolmen hengen talous 55,5m3 asunnossa ilman kunnollisia säilytystiloja vaatii luovuutta. No sitä sitte on harrastettu saunaan säilömällä tavaraa. Saunaa tulee sitten luonnostaan käytettyä vähemmän. No eilen lämmitettiin se ja ai herkku! Kyllä se tuntuu joka kerta niin hyvälle. Ehkä me vielä joskus asutaan unelmien talossa jossain maalla.
Käytiin tänään kiertämässä MLL:n kirppistä kun mainostivat että yli 55 myyjää. Olihan tavaraa, mutta mun silmään aika huonolaatusta, vaikka olitiin heti 10:ltä paikalla. Jotain kumminkin tarttui mukaan. Ja tuo oranssi oli TYTTÖJEN vaate. Mä muuten vihaan että eritellään vaatteet noin. 

Oon tässä väsäilly semmosta ylläripakettia kun kuulun netissä maalismammat 2014 ryhmään niin sinne yhdelle lapselle. On ehkä lähteny 10€ paketissa vähän lapasesta, mutta kun mulla oli niin kiva idea. Odotan innolla vastaanottoa. Lahjan antaminen on aina mukavaa.

Käsitöistä joita olen tehnyt niin paketissa ja tässä vilausta. Ei sen tarkemmin vielä, mutta myöhemmin....

Käsityöt vie aikaa

Viikko taas vierähtänyt hurjan nopeasti. Ollaankin oltu pojan kanssa paljon mummulassa kun mulla on siellä ne ompelukoneet. On päässyt vähän tekemään itselle rakkaita juttuja. Mukavaa! Se onkin semmosta hermolepoa arjen keskelle. Vaikkakin semmosen päivän jälkeen on poikki, mutta saa vähän muuta tekemistä kun vaan pelkkää vauva arkea.

Olenkin tässä aina välillä kattellu lentolippuja Pohjois-Karjalaan, josko sitä lähtis pojan kanssa vähän tuulettumaan. Sais vaikka uusia voimia arkeen. 

Puuhasteluja vauvaa odotellessa

Eilen olis ollut neuvola, mutta soitin sinne aamulla ja peruin sen. Sanoin mun terkkarille että mä lähen shoppailemaan... No sinnehän me. Popin ostoksille taas... En ole ikinä ostanu ihan pieniä lastenvaatteita, mutta nyt ostin 50cm jumpsuitin. 
Väkeä oli outlet alueella ja ihmiset vaan tunki ja tunki, jyräs vaunuilla jne. No sitte se alun jälkeen vissiin laantu. Eikä mekään mitään kummallista tarttettu. Pääasia että pääs kattelemaan.

Tosiaan oon nyt sitte yrittäny ottaa rauhallisemmin tai jotain sinnepäin kun on pitäny viime torstain neuvolan jälkeen seurata noita paineita. Eilen sitte tuli kovimmat, alapaine oli tasan sen 100, mutta vaan kerran parin tunnin päästä "paljon" parempi 98. Ei ole huolta jos noita 100 ei tuu montaa. Niin ne sairaalasta sanoi. Rv40+4

Sain sen villapuvun tehtyä loppuun vaikka otti pannuun yhessä välissä. Kasasin. Prässäsin. Ompelin napit ja tadaa, ihan hieno. kokeilin siskon lapselle sitä silloin kun siinä ei vielä ollut nappeja niin oli se kiva. 

Onko supistellut? Mitä ne on?

Vielä perjantaina paistoi aurinko ja ulkona oli +8c. Kävin Hessun kanssa lenkillä ja nautin keväästä. Lauantai aamuna sai sitten herätä lumipyryyn ja nyt on lunta enempi kuin koko talvena yhteensä. Aamusta olikin jo -8c, mutta aurinko paistaa. Nyt vaan lämpimästi päälle. Ei enää pelkällä hupparilla tarkene. Mutta vielä pakkasen aikana koiran kanssa pihalle nii säästyy yksi pesu kerta.

Rv40+2 on menossa. Yöllä Juuso herätti mut kun pitkin ihan kauheesti sänkyä. Oli jokinkin painajainen, jota en sen tarkemmin muista. Ainut mitä siitä muistan on että en saanut henkeä. Aika vaikea nukkua, istua tai liikkua kun ottaa niin hirveesti henkeen. Saa nähä mitä tästä tulee. Huomenna taas neuvola. 
Viimeks käski seurata paineita ja mä seurasin yli ton 150/90 mentiin 99%:sesti mittauksissa. Mutta ton alapaineen pitäs olla yli 100 että olis jotain häikkää. Mä vaan oon tämmönen vyöryvö keilapallo. Viimeviikolla neuvolassa tätikin sanoi että en mä enää sua oikeesti odottanut. Huomenna kun menen taas niin näkee että ei tää tästä mihinkään muutu.. 
Mä muistan kun yksi ystävä odotti esikoista ja siltä oli neuvolassa kysytty että onko supistellut. Johon hän oli kysynyt että mitä ne on, miltä ne tuntuu? Oli neuvolan täti sanonut ettei oikeesti tiiä. Mulla on aikalailla ton neuvolan tädin tuntemus. Mistä mä tiiän mikä on supistelua. Onko sitä? Ja miltä se tuntuu? Mä tiiän mikä on hengenahdistus, liitoskipu, närästys, turvotus, yms. mutta en mikä on oikea supistus. 

Aloin viimeviikolla tekemään vauvan villapukua ja sanoin tossa pe että ei se synny ennen kun puku valmis. No enää siitä puuttuis päättelyt ja napit. Mutta musta se ei ole hyvä, joten saattaa jäädä päättelemättä ja napit ompelematta. 

Äitipolilla lääkärissä

Neuvola lääkäri kirjasi lähetteen säitipolille kun sf-mitta oli 34cm ja ultralla tehty painoarvio vaan n.3000g. Mä olen itse lynyt, 156cm. Voipi olla siitä kun on niin lyhyt selkä, mutta parasta tarkistaa ettei suuria ongelmia ja ylläreitä ole tulossa. 
Eilen sitten kävin siellä äitipolila ja oli lääkärillä pikkusen vaikeaa mitata sitä vauvaa. Liikku ja potki minkä ehti ja käänteli päätä erisuuntaan. Lopulta erikoislääkäri kävi antamassa noin mittoja ja niistä sitte kyhättiin suuntaa antava painoarvio 3200g. Sitte mulle sanottiin että tää nyt on todellakin vaan suuntaa antava kun oli pikkusen haasteellista mitata. Mutta seurantoja ei tarvita kun ihan perus neuvola. Eli kaikki siis hyvin. +1käyrällä mennään.
Mä olen itse painanut syntyessä n.3400g ja mies n.3800g. Siihen haarukkaan vissiin menee vauva.. (Tänään rv36+5)

Samalla reissulla kun kaupungissa (Lohja) olin niin hyödynsin kaiken. Kävin kiertelemässä kierrätyskeskuksessa, josta tarttuikin mukaan lastulevyinen yöpöytä. Muutama muu kirppis ja mukana oli lopulta Tupperin termos ja kakkukupu, Me&i:n pari paitaa, iso kasa dubloja, uunivuokaa jne. Kävin myös lähitienoon parhaassa tissiliivi kaupassa, Lumikissa.  Löyty muutamat kivat imetysliivit odottamaan. 

Reissun jälkeen kotiin syömään. Pikainen ruoka ja suoraan omien vanhempien luokse, jossa ihailtiin kirpparilöytöjä ja rakennettiin kummipojan (2,5v) kanssa hella. Ei tarvinyt kun kierrätyskeskuksen "saa ottaa" yöpöytä, 4 ruuvia, 4 pilttipurkin kantta ja teippiä (tarraa). Hieno siitä tuli. 
Katseltiin samaa aikaa Suomi-Venäjä lätkä matsia ja sprintti hiihtoja. Hienoa
Suomalaiset!

Koko ajan paljon tekemistä

Tänään taas aamusta soi puhelin ja kummipoika soitti "tuu leikkiin mun kanssa". Yleensä soittaa jo ennen yheksää, mutta oon jo silloin ollu pitkään hereillä. Lupasin mennä kunhan olin syöny ja käyny aamulenkillä.

Oli ihana olla kummipojan 2v ja pikkuveljen 5kk kanssa kun niiden äiti oli kutomassa. Pojat nukkui aluksi ja taisin sitä itekki torkkua. Loppuaika leikittiin ja syötiin pannaria! Nam. 
"kiitos hoilosta" Nää on kohta pestyinä kaapissa odottamassa pientä käyttäjää, jonka sukupuolta emme halua etukäteen tietää, mutta joka tulee pukeutumaan unisekstyyliin..

Eilen aloin illalla miettiä että miten tuunaan ton vauvan tulevan sängyn. On jo vanha semmonen retro "pampulasänky". No aikani netissä surffattua ja etittyä meni hermo. Etsin kivan kuvan ja otin siitä kaavan ja tein ite. Nyt ne odottaa enää liimausta.

Nyt koneessa pyörii valkoinen pyykki ja siellä tämä kirpparilta ostettu uusi pinnasängyn pehmuste. Sitten kun se on märkä nii laitan sen värjäytymään. Ikinä en ole tommosella värillä mitään värjänny, mutta katotaan mitä tulee. Toiveena on joku oranssi..

Huomenna kerron miten tässä projektissa sitten käy. 

Huomenna on muuten tän tytön ihka eka jalkahemmottelu. Joulupukki toi semmosen ja nyt on aika lunastaa se :) Kattelin myös hierojia jotka hieroo raskaana olevia kun alkaa olla niin jumissa toi selkä..

Puuhastelun viikko

Masuasukki on aika liikkuvainen. Eilen olikin äitiysneuvola (rv32+3) ja siellä taas kuunneltiin sydän. Siinä se vaan jumppaili taas. Aikamoisia potkuja tulee. Välillä tuntuu että tulee masun läpi joku raaja tms. Niin kovia on liikkeet. 

Tää viikko on mennyt aika kummipoika voittoisesti. Oltiin maanantaina puistoilemassa heidän lähellään ja eilen he olivat täällä. Meillä oli myös siivouspäivä. Vaihtelin verhot keväisempiin ja laitoin uudet pöytäliinat. Kummipoika totesikin että "Piio sä uulet velhot". Ihana kun joku huomaa. Ja ei tarvinu edes vinkata vaan sano heti. 

Illalla sitten vielä päällystin keittiön tuolit uudelleen kun oli edelliset kankaat kestäny 5 vuotta ja alkoi jo repeillä sekä olla likaset. Uudet värit, vanha kangas. Kivat niistä kumminkin tuli. Toi on jotain keinokuitua että saa nähä kauanko kestää mutta ei sillä väliä, otetaan jotkut toiset verhot sitten kiertoon. 

Tänään olis tarkoitus mennä moikkaamaan kummityttöä ja heidän perhettään. Sekä käydä työpaikalla viemässä verokortti ja hakemassa papereita. No josko sitä jaksaisi samalla käydä vähän siistimässä päätä kun edellisestä kerrasta onkin jo aikaa..

Se liikkuu

Eilen piti taas kutoa tota neuletakkia, mutta joo aloitin sitä. Jonkin aikaa kidottuani katoin että jotain oli pahasti pielessä. Liian väsyneenä olin laskenu koneelle silmukat ihan päin mettää.. Tarkemmin sanottuna keskikohta oli jossain muualla kun keskellä. Olis tullu sivunapit. No työ pois koneelta. Kaikki valmis purkuun, kone kasaan ja ärsytys oli valmis. En jaksanu enää aloittaa uudestaan. 

Illalla sitte ihanan aikasin nukkumaan, mutta 5:n aikaan asukki ilmoitti aamujumpasta. Se oli herätys mulle. Kaksi tuntia pyöriskelin ja datailin, kunnes taas sai pikkusen nukuttua. Yritin mä ottaa ton vieressä nukkujan kädestä kiinni että olis ees ollu mukavampi tunne, mutta kiukkunen riuhtasu ja kyljen käännös. Siis ole vaan hereillä mä nukun. Kai se uni joskus seiskan jälkeen palas. Ennen kymppiä nousin aamupalalle. Aina vaan ei mene putkeen....

Aamulla lueskelin tota neuvolasta saatua vauvan odotus-kirjasta ja sieltä rv30 kohtaa. Oli niin osuva pätkä:

Lankoja

Tänään innostuin kutomaan koneella.. Siskoni sanoi että on huijausta jos ei kudo kokonaan käsin, mutta on se vaan välillä niin mukavaa tehä ihan kone hommia. Tommoista raidallista villatakkia tosta haaveilen saada. Katotaan nyt mitä siitä tulee. Mutta mukavaa piiiitkästä aikaa heilutella tota konetta. 

Silmukka määriä otin yhdestä novitan neuleesta, mutta muuten ihan oma sovellus. Lankana novitan seittemänveljestä.. Tulevaisuus näyttää mitä tuleman pitää... 

Joulupukki kun toi kolme kerää lankaa nii iski himo kutomiseen. Piti siis ostaa lisää lankaa ja kaikki eri värejä.. :)

Ärsyyntymis päivä

Ei ollut mun päivä.. 
Mutta sain silti aikaiseksi yhet pöksyt. 
Asunto kaaoksessa jos jaksais vaikka huomenna jatkaa..

Tästä kaikki alkoi

Moni kirjoittaa blogia ja niin minäkin olen joskus tehnyt. Nyt ajattelin uudelleen aloittaa tämän elämän käänteiden rustaamisen.. 

Kerron vähän itsestäni..

Olen siis 29-vuotias ensimmäistä lasta odottava nainen, joka rakastaa retroilua. Työskentelen vielä lasten parissa. Helmikuun alusta olisi tarkoitus aloittaa mammaloma.. 

Käsitytöt kulkee myös arjessa harrastusten merkeissä mukana. Ja niitä olenkin viime aikoina väsännyt ihan urakalla. Kangassilppua, pölyä ja paljon roskia leijailee nyt vähän joka puolella. Mutta kohta on naistenmessut joihin olen jonain herkkänä hetkenä luvannut taas mennä myymään käsitöitäni.  

Toivottavasti viihdytte blogini parissa.. 

Mukavaa talven odotusta