2015

Rauhallista uutta vuotta 2015 sinulle blogin lukija!

mahatautia ja turvaistuimia

Tänään tuolla ulkona loskassa, vedessä ja jään seassa tarpoessa tuli taas mietiskeltyä. Olin ajatellut ettei 9kk vanha saa enää rintamaidosta kuin läheisyyttä ja nestettä. Mutta jotain siinä vielä on. Jos nyt mahataudissa se pysyy sisällä niin riittää. Samainen lääkäri sanoi että jos se ei niin raa'asti vaan mehut kehiin. Niissäkin on enemmän ravintoa kuin vedessä. Hmm. 
En myöskään tiennyt että korvatulehdus voi aiheuttaa oksentelua ja se voi ollakin ainoa oire. Meillä ei onneksi taaskaan ollut korvatulehdusta. 

Tänään mietin turvaistuimia. Pitäisi pojalle ostaa kohta isompi istuin. Ei kai kaukalossa voi loputtomiin istua.  Ajatella että kaukalon käyttöikä on vain 5vuotta. Muutamassa merkissä löytyy jopa teksti että ei saa käyttää jonkun jälkeen.. mietinkin että kuinka moni sitäkään asiaa tietää ostaessa käytettyä istuinta. Ymmärrän sen 5 vuotta. Matkustaahan niissä ne pienimmät. Niitä raahataan kaikkialle. Tulee nopeita lämpötilamuutoksia ym. Väsyyhän muovikin. Kaukalon pudotuskin on kaukalon kolari. Sama kun esin peräänajo on istuimen kolari. Maksaako vakuutus uudet istuimet silloin..?! Loppujen lopuksi jokainen vanhempi on vastuussa lastensa turvsllisuudesta autoillessa. Pitäähän lain mukaan aina 135cm asti ollajoku istuin, vaikka koroke..

sairastuvassa joulu

Joulu. Niin ihanaa aikaa kera perheen. Saatiin olla yhdessä. Joulupukkikin kävi että vissiin oltiin oltu kilttejä. 
Se valkea joulukin saatiin.

Yksi ei niin ihana asia oli mahatauti. Niin todella. Poika oli siinä su-to, minä su-ma ja tänääntaas poika. Voi surku. Käytiin tänään lääkärissä, mutta koska pojan vointi on ihan hyvä ei ole mitään oikotietä onneen. Ruoka ei tänään pysynyt vstsassa. Kurjaa kun pieni sairastaa. Ei itsen niin väliä.. 

Mitä äiti ei poijan eteen tekisi.. niin tein sitten huomiseksi mustikkakiisseliä, jos se pysyisi vatsassa.

Päiviä

Ensimmäinen joulu tulossa minulle äitinä. 
Vaikka vuotta pojan syntymästä ei ole kutunut niin silti voin monia asioita kirjoittaa. Siitä alkaa olla jo ikuisuus kun koko päivän kiersin asuntoamme pieni itkevä poika sylissä. Laulut soi, hyssytin, laskin, imetin, mikään ei auttanut. Itkut loppuivat hetkiksi kun nukahti syliin. Laskin vaunuihin ja huuto alkoi taas. Muiten se aika niin kuluu. vain 5,5kk sitten kaikki loppui. 
Poika on jo "iso". Konttausasento ja punnerrus kuuluu kuvioihin. Ryömitä ei vielä, muttei ehkä koskaan, koska kieriminen on niin paljon nopeampaa. Poika syö leikkii ja nukkuu päiväunia! Eilen ennätys 3h, josta 2,5h unta ja 0,5h heräilyä vaunuissa. Kaksi yötä ilman imetystä. 
Olen onnellinen pikkuisestani!

Meillä ei tosiaan nousta pystyyn, ei ryömitä. Meillä syödään paljon ja kaikkea, juuaan tissiä. Millekään ruualle ei olla herkkiä. Harjoitellaan konttausasentoa ja suunnitellaan nousua. Ei meillä istuta kun syöttötuolissa ja rattaissa. Meillä ollaan aina nukuttu omassa sängyssä omassa rauhassa. Meillä mies on kotona kun minä käyn välillä heittämässä keikkaa. Poika kasvaa hienosti oli kohta kk sitten jo 8080g. Meidän pieni iso poika.

Moni joka vielä imettää lapsen tahtisesti ei varmastikaan tarvitse enää tässä vaiheessa liivinsuojia. Niin meillä tarvitaan. Leikattuun rintaan ei enää sen jälkeen tullut mitään pidätyskykyä. Hmm. Toivottavasti joskus.

Elämä on mallillaan. Unelmia ja tavoitteita täynnä!   

Kiireitä

Joulun alusaika on meillä mennyt kiireellä ja täynnä erilaisia puuhia. Aikaa kirjoittamiselle ei juurikaan ole ollut. Nytkin poika nukkuu ulkona ja kun mieheni tulee töistä niin kiidämme taas eteenpäin. 

Muutostöiden (joksi projektia kutsumme) keskellä olemme remontoineet makuuhuonetta. En koskaan varsinaisesti pitänyt siellä olleista tapeteista. Nyt uudet vaaleat seinät ovat ihanan kutsuvat. Koti on muutenkin saanut uutta ilmettä. 

Pikkusen puuhaa...

väri ennen ja jälkeen...

Aistimuistipeli

Aistimuistipeliin tarvitset samanlaisia pilttipurkin kansia parillisen määrän. 
Kansiin liimataan "sisä/ala"puolelle aina parillinen määrä juttuja, jotka tuntuvat erille.
Esim. hakaneula, hiekkaa, kangasta, nappeja, helmiä, sulkia, huonekalutassuja.. Osa saa olla lähes saman tuntuisia riippuen tietenkin ikäryhmästä. 
Huomaa että liiman tulee olla muuta kuin erikeepperiä tms, jotta erituntuiset jutut pysyvät kansissa.

Peliä pelataan kuten muistipeliä yleensä tai vaikeutetusti niin että kansien alta vain tunnustellaan onko niissä parit. Jos ei tunnu samalta laitetaan kannet takaisin katsomatta ja vuoro siirtyy seuraavalle. Muut eivät tiedä mitä kansien alla oli. Mutta jos epäilee pareja niin yhdessä katsotaan mahdolliset parit. Jos kannet olivat parit saa uuden vuoron jos ei niin nyt kaikki tietävät mitä niiden alla oli. 

Helppo ja edullinen peli, mutta tässä ei välttämättä tarvitse silmiä/näköä. Peli myös lisää keskittymiskykyä ja herkistää tuntoaisteja. 

Ei muuta kun rakentelemaan ja pelaamaan. 
Voin laittaa pelistä kuvaa kun se pukinkontista ensin löytyy... ;)

Tavallista aherrusta

Pää on ollut niin pyörällä että on ollut lähes mahdotonta kirjoittaa tänne mitään kun ajatukset ei toimi. 

Eilen pitkästä aikaa kokkailin taas pakkaseen pojalle ruokaa. Kolmea eri sorttia ja ihan mukavaa puuhaa oli. Onhan se pikkusen työlästä ja aikaa vievää, mutta hauskaa! Ja tuli kyllä hyviä. Pojalla on ihania ilmeitä kun saa äidin tekemää ruokaa. Hymyilyttää ja ihmetyttää.. Onhan ne purkkiruokiin nähden makuisia.

Kahvinkeitinkin saapui meille! Siis se oikea oranssin värinen. Hauska huomata että samassa pahvilaatikossa kuin edellinen. Lippulappusta oli päällekäin ja limittäin, mutta perille osasi. Pikkusen oli keitin muuttunut näiden kuukausien aikana. Ihan hippusen vaan, mutta huomasin. Samanlaista hyvää kahvia tuokin keittää. 

Oon keräilly piltti ja bona purkkien kansia, joista olisi ajatus rakentaa aistimuisti peli. Alku hyvä, mutta katsotaan mitä tuleman pitää..

Kiireinen viikko

Kahvinkeittimestä kirjoittelin joskus. Oli se OBH:n oranssi keitin jossa oli vikaa. No he lähettivät uuden, joka olikin kultainen. Sitä yritimme kaksi kertaa palauttaa sitä matkahuollon pisteeseen (valintatalo), mutta aina jotain oli pielessä. Kolmannella kerralla miehelläni meni hermot ja hän meni matkahuoltoon. Siellä ystävällinen mies laittoi asiat järjestykseen ja saimme keittimen matkaan. Jes! Muutama päivä sitten sain viestiä että uusi keitin on nyt lähtenyt ruotsista meille. Saa nähdä mikä päivä se tupsahtaa ja onko se nyt oranssi. 
OBH hyvitti kaikki palautusyritykset meille uunivuualla tai jollakin muulla tuotteella. Hyväksyimme uunivuuan ja ihanan värinen sekin oli. Ja testattu on jo, tosi hyvä! 

Viikko on taas mennyt nopeasti asioita järjestellen ja sumplien. Unelmia. Niitä on ja pitää ollakin. Nyt saanut niille jonkinlaista suuntaa ja aatetta. Joitain asioita pitää funtsia eritavalla. Mutta täältä tullaan. 
Oon tässä vähän pitänyt ompelussa taukoa, vaikka posti ison kasan kangasta yms. toikin. Enemmän ollaan pojan kanssa käyty kirjastossa etsimässä Ottobre-lehtiä ja samalla Miina ja Manu CD-kirjoja. 

Pikkuinen poikammekin kasvaa hurjaa vauhtia. Ensimmäiset hampaat tehtiin salaa. Ja peruutus sekä pyörintä vaiheet löydetty. Vauva se silti vielä on. Meidän pikkuinen mussukka!
Tänään oli mummullakin tunnin hoidossa ja hienosti olivat pärjänneet! Iso poika siis. 

Olen yhdessä FB-ryhmässä nimeltään maalismammat ja siellä meillä oli semmoinen ketju jossa annoimme toisillemme ylläreitä. Eilen hain postista poikamme yllärin. Kiva saada jotain postista.. Kiitos lähettäjälle.

Ajatusten lankakerä

Pää niin täynnä ajatuksia. Ei oikein tiedä mitä ajatella mistäkin ja ajatellako mitään. Niin paljon asioita tapahtunut lyhyellä ajalla. Yrittää vaan selviytyä arjesta eteenpäin. Sais tästä lankakerästä kiinni ja löytäis pään. Sais jotenkin ajatukset päässä kasaan. Mikä on seuraava siirto tässä pelissä. Ja mihin asti voimat riittä. Ja voiko siirtoja oikeesti tehä.. Huh...

Ystävät nähtävästi oli ja meni. En tiedä, mutta ei ainakaan ole kuulunut sen jälkeen kun pyysin heitä meille juttelemaan. Kaiken sen kökköjutun jälkeen. Kohta siitä on kulunut kuukausi, mutta mitään ei ole kuulunut. Kattoo nyt miten käy. Sanoin silloin että pallo on heidän, ja näin me menemme. Tulevaisuus näyttää mitä tuleman pitää. 

Asuntojen katselua olemme tehneet. Siitä syntyneiden ympäristössä eriävien ajatusten takia en asiaa kauheasti valota. Uusi vai vanha talo!? Onko uusi talo vain itse rakennettu ja onko vanha 1930-luvulta? Voiko uusi ollakin 2000-luvulta vai onko se jo vanha kun siinä on joku asunut? 
Me emme joka tapauksessa ole ajatelleet rakentaa/rakennuttaa. Toisille se elämänvaihe sopii ja toisten ei sitä edes kannata ajatella. 

Isänpäivä

Meillä oli ensimmäinen isänpäivä. Ihana päivä!

Aamulla kun poika heräs menin keittämään kahvit ja laittamaan aamupalaa. Jaksoivat mies ja poika kiltisti olla sängyssä odottamassa. Siinä sitten vein miehelleni kahvia ja voileivän sänkyyn. Poikaa nauratti kun annoin hänen tekemäänsä isänpäivälahjaa isille. Kahvit ei kaatuneet sänkyyn ja leipäkin näytti maistuvan. Mutta ette arvaa mikä oli ensimmäinen kommentti!? En ole pessyt hampaita. Nauroin, olisiko pitänytkin viedä hammasharja. 

Pojan isänpäivä lahjan valmistimme siskon luona idässä. Helppo Tehdä lapsen kanssa ja isomman kanssa siitä voi tehdä jo esittävämmän. Avaimenperä. Etsimme aluksi askarteluliikkeistä cernit massaa, mutta löysimme vastaavaa, mutta pehmeämpää. Toimii kuin muivailuvaha ja uunissa paiston jälkeen kovettuu. Koru piikit laitoimme möntteihin jo ennen paistoa. Ja paiston jälkeen kokosimme ketjot ja kiinnitimme avainlenkin.

Yhdessä valmistimme isänpäivä päivällisen perheelleni. Eli siis minun vanhemmilleni ja sisaruksille perheineen. Lukuunottamatta idässä asuvaa siskon perhettä (ikävä!). Perunamuussia, uunilohta ja salaatteja. Oli niin ihanaa viettää aikaa yhdessä. 

Vieraiden lähdettyä tiskit koneeseen ja suuntana pojan isopappa. Taas kakkua ja kahvia samalla porukalla. 
Illanpäälle vielä siskon perheellä kyläilimme. Poika viihtyi niin pitkään lattialla leikkien kun serkkupojat häärivät ympärillä. 

IHANA ISÄNPÄIVÄ! Perhe on PARAS!

Lelut osana kasvua

Tänään mietin lelujuttuja..
Lapsellamme on lelujen kirjo. Siis leluja on todella paljon. Ihan laidasta laitaan. Autosta nukkeen ja palikasta palloon. On ulkolelua ja sisälelua. Ja poikammehan on jo 7kk. saatat hymyillä. Juu tiedän ettei tämä määrä ainakaan pienene. Mutta lelut ja KIRJAT (joita on pahvilaatikollinen) ovat minulle tärkeitä ja haluan myös että niitä on. Haluan opettaa lastani että leluja ja kirjoja ei saa rikkoa. LEikkiä saa ja saahan ne kulua, mutta rikkomalla rikkoa ei saa. Mietin myös että lelut jotka lapsellamme on ovat meidän valitsemia. Lelun jonka hänelle annan on minusta kiva. Minulla on suuri vastaa lapsen kasvattamisessa. Teen paljon valintoja hänen puolestaan. Jo leluista lähtee pienen maailma.

Tykkään puisista leluista..

Tykkään vanhoista leluista..

Tykkään laadukkaista leluista..

Tässä vielä kaunis ajatus..

Haluan myös antaa syliä ja rakkautta. Opettaa lastani kunnioittamaan lähimmäisiä ja välittämään avoimesti rakkaistaan. Haluan että meillä näytetään tunteet ja puhutaan niistä. Haluan lapseni oppivan juurensa ja oikeudenmukaisuuden.

Monet näistä onkin toiveita jotka tulevaisuus näyttää.

Ajatusten rattailla

Tänään kävimme asioilla kävellen. Siinä ehtii miettiä kaikenlaista.

Junaradan poikki kulkee meidän oikoreitti lähikauppaamme Prismaan. Joskus joku ystävällinen oli tehnyt ojan ylitykseksi mukavan sillan. En tiedä ketä se häiritsi, silta nimittäin poistettiin ja paikalla on nyt pieni putki ja soraa. Ojan pohjan kautta kulkee polku. Joku varmaan aattelee että Hanko-Hyvinkää rata on hiljainen, mutta ei. Tasa tunnein siitä kiitää tavarajunia diisel veturien vetäminä. Se ääni on jo niin tuttu että ei tarvitse kelloa katsoa tietäen mitä se on. Ja moni varmaan muistaa kesäpäivinä kuinka rautatiellä on se oma tuoksunsa. Siinä on sitä jotain. Vielä 1983 tuossa kulki henkilöjuna. Josko vielä joku päivä..

Tässä samassa paikassa neljävuotta asuneena sain aluksi ihailla erään vanhan talon ulkopuolen remonttia. (Sisältä kuulemma aiemmin remontoitu?!) Katselin kuinka vanhasta harmoonitehtaasta tulee kuin uusi. Monesti pihalla haukkuivat koirat ja lasten leikki kantautui puiden välistä. Joulun aikaan joka ikkunalle syttyi kynttelikkö ja yhteen iso tähti. Jotain kumminkin tapahtui. Viime syksynä ei enää valot syttyneet. Tähtikin oli mustana. Sama tähti ja valot ovat ikkunoissa edelleen. Kukaan ei ottanut niitä kesäksi pois. Tikkaat nojaavat seinäävasten ja telineillä on toiset. Pihalla betonimylly on suu auki kuin huutaen päästä työhön. Kesä tullessaan vain toi pitkänheinän. Kaikki hautautuivat sen sisälle. Nyt syksyn lakastuttaessa luontoa kaikki taa paljastuu. Mieleen hiipii kysymys, mitä tapahtui. Näyttää kuin talo itkisi kohtaloaan. 

Lunta alkoi hiljaa sadella mitä pidemmälle pääsimme. Ihanaa heti valoisampi päivä kun eilen.

Sadepäivä

Flunssa on aikaa, muttei voimia

Niin kurja. Itsellä päätä särkee ja ihan tukkoinen olo. Poika kanssa ihan tukossa. Semmonen sairastupa täällä sitten on. Ei oikein jaksa lähtee minnekään tai tehdä mitään. Pyykkivuorta olen  sentään yrittänyt pienentää ja ruokaakin vähän väsätä. Miksköhän tää flunssa uusii itseään. Ei siitä kauaa ole kun viimeksi olimme nuhasia. Nyt syksyllähän se oli. Tulis ne pakkaset nii pöpöt kuolis. 
Kävin tänää hakee kaverilta ostamani vauvan vaatteet. Saadaan vähän tota isompien vaatteiden määrää kasvatettua. Samalla käärin pyykkinarulta pieniä pois. Aika paljon sitä vaatetta ja muuta on pieneksi jäänyt. Yksi äitiyspakkauslaatikollinen. En mä kaikkea ole säästänyt. Aika paljon laittanut poiskin. Kirpparille jonkun muun aarteeksi. Saapi sitten ihan luvalla ostella uusia. 
Kirppari pöydän voisi käydä varaamassa. Se on jännää seurata miten mun roska on jonkun aarre. No onhan se jonkun roska myös mun aarre.. Tässähän ihan innostuu itsekkin kun ajattelee.

Suunnitelmia

Tänää on taas se neuvolan ryhmä jossa olemme käyneet koko perhe. Välillä tuntuu ettei millään jaksa lähteä ja että ei siellä mitään ole. Mutta toisena hetkenä se on semmoinen pieni voimavara. Erilainen harrastus. Se vaan vie joka toinen viikko yhden illan kokonaan. Mutta ei kai sitä enää montaa kertaa ole. Voimaa vanhemmuuteen on sen nimi. MLL:n projekteja. Semmonen perhevalmennuksen jatke. Siellä voi puhua kaikesta avoimesti eikä ne asiat jatka matkaa.
Asuntojakin olen tässä samalla katsellut. On tää 55,5m3 aika pieni kolmelle. Varsinkin kun ei ole kunnon varastotiloja eikä kaappeja. Yksi pieni vaatehuone vaan. Yhdelle ja kahdelle tämä oli loistava asunto, mutta kolmelle alkaa olla ahdas. 
Hui, sanoin jo että ahdas vaikka poika on ihan pikkiriikkinen. Miten on sitten kun hän kasvaa ja tarvitsee enemmän tilaa. Nyt jo on pyöriessään aina jumissa kun kaikki on niin lähellä. Ja sitä kaikkea on niin paljon..

Lomalta paluu

Viikko reissussa ja täällä siis hiljaista. 

Sinivalkoisin siivin Helsinki-Joensuu. Ihana viikko siskon luona. Tuli tutuksi mm. kirpparit ja perhekerho. Poikakin oppi serkkujen mallista paljon uusia asioita. Nyt pyöritään ja peruutetaan vauhdilla. Eka hammaskin on tullut, mutta hammaspesu onkin mukavaa ja jännää. 

Paluu arkeen alkaa harmaassa säässä. 

Tenava treffeillä on tänään valokuvaus. Sinne siis on suuntamme vielä. 
Pyykki konekin saa laulaa viikon edestä. Onneksi kylmästä ja kolkosta kodista on tullut hetksessä taas lämmin ja kotoisa.