Se jokin paha

Juoruilua pidetään pidemmänpäälle naisten vaivana ja ongelmana. Puhutaan että juoruilu on yleistä naisten joukossa. En kumoa väitettä. Toki naiset puhuvat paljon. Mutta olen saanut törmätä että myös miehet juoruavat, mutta eivät uskalla seistä sanojensa takana. Monesta asiasta katoaa se olennainen ja ne muuttuvat kokonaan toisiksi. Ei olekaan enää sitä totuutta ja kokemusta mikä se aluksi oli. Yhtääkkiä on säkki valheita jotka lähtevät lumipallon lailla pyörimään ja pienikin murunen mitä joku tekee saa palloon vauhtia. Oikein hakemalla haetaan syytä ja virheitä ihmisistä. Itse ollen niin hyviä ja kaikissa asioissa onnistuneita. 

Ihminenhän on perusluonteeltaan paha. Pyrkimys hyvään on. Hyvässä halutaan ulkoisesti pysyä, mutta silti taustalla on se paha. Jos sille pahalle antaa käden nii se vie kokonaan. Se sama paha kylvää sydämiin ilkeyksiä ja suihin pahoja sanoja. Se on se joka katkoo välejä. Tämä paha pääsee tavoitteeseensa kun hänen ajatuksia lähetään viemään. Kun hän pääsee saunailtoihin ja kahvipöytiin. Kun kyläilyssä hänen on mahdollista ohjailla tilannetta haluamaansa suuntaan. Se paha on se joka tulee ystävyyden esteeksi. Näin paha on päässyt tavoitteeseensa ja on onnellinen.

Musta on jännä kun mä aluksi itse kuvittelin että olen saanut paljon uusia ystäviä. Näinhän ei sitten nähtävästi ollutkaan. Minä olen kulkenutkin sinä lisukkeena, ei niin toivottuna, matkassa. Siksi yhteiset tekemiset yms. on harventuneet on tullut vain poikien asioita. Ja näihinhän ei naisia edes tarvitse pyytää.. Monesti pyysimme että joitain yhteisiä asioita tehdään viikonloppuisin päivällä jotta minäkin voisin osallistua, mutta kutsut tulivatkin iltaisin. Jäin yksin pojan kanssa kotiin. Itketti ja suututti. Mutta olin hiljaa. 
Enää en ole.

Josko risukasaan paistaisi aurinko

Katkastaisko pahalta siivet. Lopetettasko jo ne pahat puheet. Jookos?!

Eilen tuli semmonen olo, että jos tää meidän koti ei olis oma niin pakattais kimpsut ja kapsut ja lähettäs muualle. Alkoi käydää liian rankaksi tää juttu. Minusta oli tehty paha jo ajat sitten. Seuraavaksi "löydettiin" tämä blogi, joka on kirjoitettu minun tunteista ja kokemuksista. Niistä saatiin lisää vettä myllyyn. Nyt olemmekin sitten muutaman illan viettäneet puhelimessa ja välittäen viestiä, että tulevat tänne meidän kotiin puhumaan. Kuulemaan mitä meille kuuluu ja mikä on totta. 
Juorut kun tuppaa kasvamaan kasvamistaan ja muuttamaan muotoa. Joku ne uskoo tosina. 

Meidän oma ja ihana kahvinkeittimemme alkoi ruostua.

Otimme yhteyttä OBH Nordicaan ja he lupasivat lähettää vaihdossa uuden ja ehjän. No tänään se sitten tuli. Illalla innolla lähin sitä hakemaan. Avasin paketin. Jes meidän uusi keitin. Ja Hui KAMALA se uusi keitin oli KULTAINEN, eikä oranssi. Äkkiä paketti kiinni ja sähköpostia kirjoittamaan. Nyt mietitään mitä seuraavaksi tehdään. 

Jonku muu

Monet asiat lähtevät selviämään kun lumipallo pyörii. Kaikki puhuvat että joku muu. Tulikin mieleen tämä vanha juttu: 
"Järkyttyneenä otimme viime viikolla vastaan tiedon, että yrityksemme kunnioitettu ja arvostettu jäsen, Joku Muu on poistunut keskuudestamme.

Jonkun Muun poismeno ei ole korvattavissa. Hän on ollut yrityksemme kantavia voimia jo vuosikymmeniä. Hän teki aina paljon enemmän yhtiön hyväksi kuin hänen osalleen kohtuudella olisi kuulunut.

Aina kun tehtävä, joka piti hoitaa, projekti joka piti vetää, työryhmä, joka kaipasi sihteeriä tai joku kiireellinen, tärkeä työ, oli kaikkien huulilla heti sanat: "Eikö Joku Muu voisi mennä?"

On yleisesti tiedossa, että Joku Muu oli yhtiön historian ahkerimpia jäseniä. Aina kun tarvittiin vapaaehtoisia, kaikki olettivat Jonkun Muun ilman muuta osallistuvan.

Joku Muu oli valloittava ihminen - joskus syvästi inhimillinenkin, koska yksi ihminen ei ehdi kaikkea tehdä. Ne, jotka tunsivat hänet lähemmin tiesivät, että jokainen odotti häneltä liikaa.

Nyt Joku Muu ei ole enää joukossamme. Olemme ymmällämme, mitä tehdä. Joku Muu oli meille esimerkillinen esikuva, mutta kuka nyt tekee kaikki ne työt, jotka Joku Muu teki puolestamme.

Kun sinua seuraavan kerran pyydetään apuun, muista, ettemme enää voi luottaa Jonkun Muun apuun."

Hassua että ihmiset puhuvat ja puhuvat, mutta kuka kysyy ja käy kylässä. Kuka pitää todella yhteyttä. No, hänhän ei kysele ja levittele perättömiä koska hän tietää totuuden. 

Hassua miten kuvittelee olevansa jonkun ystävä ja todellisuudessa kaikki on harhaa. Mikään ei ole niin kuin olet luullut. Kaikki vaan on jotain muuta. Siis ystävyys mitä se on ja ketä on ystäviä? Mihin sillä on oikeus? Mikä on totta ja mikä tarinaa. Asiat kasvaa ja muuttuu. Ihmisillä on tapana muutella. Puhutaan asioista pienissä piireissä tosina. Tämä tietää kaiken uskotaan häntä ja kerrotaan totuutena eteenpäin. Juupa juu. Takin kääntäjiä on paljon. 

Heh. Tänään tuli mieleen lukion äidinkielen tunti ja se kun käsiteltiin mielipidekirjoitusta. Se mikä siitä tekee hyvä on se että siihen tartutaan. No vissiin mä olen osannu puuttua arkaan aiheeseen ja potkia oikeita nilkkoja. Mutta olen myös saanut paljon positiivista palautetta, kiitos rakkaat! 

Mietitty asioita nyt vuorokausi

On ollut yö aikaa miettiä. Ihmiset kokee oikeudekseen käydä blogi tai muun netti kirjoittelijan päälle. On helpompaa hyökätä semmoiseen kiinni joka on kasvoton nettikirjoittelija vaikkakin tuttu. On helpompi kommentoida kirjoituksiani puhelimella miehelleni kun minulle. Samalla esittää asioita joita minusta puhutaan, mutta mitkä ei ole totta. 
Mä olen onnellinen mun ihanasta perheestä joka kulkee mukana elämän käänteissä kaikesta huolimatta. Mun perhe: sisarukset ja kotiväki, on mun kanssa eikä hylkää mua. Mä tiedän että sanon asioita suoraan ja se saattaa ärsyttää ihmisiä, mutta silloinhan ne tulee lähelle, koskettaa. 

Mä opin eilen uutta. Tai no ei se kauheen uutta ole. Mutta mulla on tiivis perhe joka pitää puoliaan ja jossa kyläillään puolin jos toisin. Semmonen leijonaperhe. Mä haluun että pojalla tulee olemaan semmonen. Mutta opin sen että kaikilla ei ole, eikä ole halua semmoiseen. Ja että mun pitää kunnioittaa heitä siinä. Eli ei kutsuta kylään eikä kyläillä. Ei soitella eikä mitään muutakaan. Mä en siis enää kysele enkä muutenkaan esiinny epäkunnioittavasti.
Vaikka mulla ei ole isän siskoon/kummitätiini juurikaan suhteita niin olen päättänyt rakentaa semmoiset. Olemme lähetelleet sähköposteja ja hänen Suomessa vierailulla tavanneet. Mulle juuret on tosi tärkeät. Ei tarvitse olla sydänystäviä pitääkseen yhteyttä. Josko me ens kesänä vaikka käytäis Ruotsissa. 

Tämmöset ihmisten hyökkäykset mun mielestä erottelee jyvät akanoista, sudet lampaista. Mä tiiän ketkä on oikeita ystäviä ja rinnalla kulkijoita ja ketkä jostain syystä vaan vaeltaa vierellä. 

Kaikesta ilkeilystä huolimatta sivuani katsottiin eilen 827 kertaa. 

Vaikeuksien kautta eteenpäin

Joskus sitä saa pettyä asioihin. Pahin pelko toteutuu. Karma toistaa itseään. 

Mieleen tulee niin elävästi oma lapsuus. Äidin ja isän suvun suhde. Ei mikään helppo mutta loppu oli onnellinen. Muistan miltä se tuntui minusta lapsena ja miltä se tuntui äidistä. 
Isompana siitä oli helppo puhua, mutta koskaan sitä ei ymmärtänyt. Sanoin aikoinaan etten halua samaa koskaan omille lapsilleni.

Ihmiset kokee olevansa oikeutettuja puhumaan pienissä porukoissa poissa olevista pahaa tai muuten yleisesti negatiivista. Se on muka hyväksytympää kun käydä blogissa monotonista keskustelua omista ajatuksista ja tuntesta. Kaiken lisäksi uskallan julkisesti omalla nimelläni olla jotain mieltä ja tuntea joitain asioita. Saan ja tulen aina ajattelemaan asioita tiedostaen kirjoitan joistain asioista provosoivasti. Hyvä kirjoitus aiheuttaa keskustelua. 

Muistakaa että myös linnuilla on korvat. Ja minullakin tunteet.

On niin hyytävää kuulla että se mitä epäilee on totta. Mitä kylillä puhutaan. Tästä taas menneisyyden muisto. Äidin ystävä kertoi kerran että kylillä liikkuu että meillä kotona haisee kissan paska ja kusi.. Yksi todella sisäsiisti kissa meillä oli ja tämä puhuja ei ollut käynyt meillä kissan ollessa talossa. Mutta miltä se tuntuu kun sinusta menee juttua nimellä ja puskaradiolla. "Ei se Pirjo päästä.." "Ei se saa olla enää kavereiden kanssa.." No me ollaan perhe. Ja me halutaan joskus nähdä toisiamme. Kumpi on parempi hyvät kaveri suhteet toisella vai hyvät ja lämpimät välit kumppaneilla? 

Meillä on ollut aina avoimet ovet ystäville ja kavereille, sekä sukulaisille. Mutta kas kummaa ei ole montaa kertaa tarttenu kahvia vieraille keitellä. Aina on muuta, ei ehdi, aika on huono tms. Kuinkakohan monta kertaa sitä jaksaakaan turhaan pyydellä. Tai kuinka moni kestää sisällään sen että ajoissa sovittu kyläily perutaan tekstiviestillä, jossa mainitaan toinen kyläpaikka?

Mä kirjoitan tätä blogia itse ja omalla sydämellä. Minun mieheni, vaikka siitä rakkaasti kirjoitankin ei ole millään lailla osallinen kirjoittamiseeni. Ja näin ollen toivon että jos kirjoittelustani pitää kommentoida sanallisesti niin se tapahtuisi minulle suoraan. Mikään ei pilaa välejä niin kuin toisen kautta tuleva arvostelu ja tieto.

Tämä blogi on minun oma aivojen tyhjennys paikka.

En mainitse nimiä koska en halua kohdentaa ajatuksiani, mutta jos joku kokee piston sydämessään niin ehkä hän on se josta puhutaan. Ehkä siinä olisi myös itsetutkiskelun paikka myös lukijalla, miksi minä olen tuntenut asian sillätavalla? Olisiko itse pitänyt ilmaista tai toimia toisin tai jopa ymmärrettävämmin? 

En anna pienien vastoinkäymisten lannistaa kirjoittamista joka on ollut minulle kautta aikojen tärkeä tapa saada asiat ulos. 

Kiitos teille ihanat ihmiset jotka olette pysyneet rinnalla aidosti niin iloissa kun suruissa. Ehkä olisi aika päästää niistä irti jotka vaan satuttavat..

Hyvää yötä!

Vanhat

Eräs henkilö on peovosoitunut kirjoituksistani, mutta ei ole ollut pokkaa sanoa asioista jotka hänen mieltään painaa niin minulle! Aikuismaista meininkiä. Minä kirjoitan blogia omalla nimelläni ja seison omien ajatuksien ja sanojeni takana. Kirjotan miltä musta tuntuu ja mitä ajattelen. Lukea ei ole pakko!

Tällä blogilla on lukioita, mutta vain 4henkilöä on uskaltanut sen minulle sanoa ääneen..

Anonyymin ärsyyntyjän puolesta! Ärsyyntykää kaikki! Kaupasta saa herneitä ;)

Ihmisiä muutaman vuoden takaa

Eilen selailin vanhoja kuvia ja mietin mitä näille ihmisille kuuluu...

...jos luette nii kertokaa jotain itsestänne...

Rentoutuneena tuulimyllyjä vastaan

Viikonloppu meni huminalla. Tuli oltua Pyysalossa rentoutumassa. Ihanaa olikin. Pääsi kokonaan eroon arjen kuvioista. Kotona on sitten saanutkin pyykkikone laulaa, vaikka emme kestoilleet viikonloppuna. Jotenkin sitä pyykkiä aina tulee. 

Tänään harmaana maanantai aamuna sai taas tuntea mitä on rivitalo asuminen. Huoh. Taloyhtiön oksasilppuri on varastossa lukkojen takana, ettei mene rikki. Joten huomenna menee sitten oksat jätelavalle.. No se vielä pientä, mutta sain pojan nukahtamaan niin eikö itkuhälyyttimestä alkanut kuulua lehtipuhaltimen hurina. Naapurin mummohan se siellä niitä kahta lehteä puhalsi. Liekkö meidän haravoimattomalta pihalta lähtöisin.. No siihen hän se poika heräs ja tuli mun avuksi leipomaan pitsaa. Nyt sitte uudelleen päikyillä. Saa nähdä ehditäänkö tänään avoimeen päiväkotiin kun tunninpäästä alkaisi.

Kestovaippailua ja kestoärsyilyä

Joskus tuntuu kolmannen kerran vaihdettuaan lapseltaan pissaset vaatteet että mä en enää koskaan kestovaippaile. Olin melkein valmis tänää vannomaan että nyt saa riittää. Kertsi paketti oli vielä niin kivasti tyrkyllä. Ajattelin että vielä tän vaipan kokeilen. Ja onnistui. Huh. 
Ja niin jatkuu päiväkestoilu. Yöt on menty kertseillä kun en ole jaksanu miettiä mitään super vaippaa ja kun paketti noita on olemassa. Reissuissa jos on jonnekin semmoseen vieraaseen paikkaan pidemmän aikaa (yötä) nii mennään kertseillä. Ei tartte muita vaivata ja ei vaipat haise.

Oon tässä muutaman päivän miettiny että miksi kaikkien pitää näyttää joltakin. Siis siinä mielessä kun sanotaan että se nayttää siltä ja toi tolta. Okei sisaruksista vielä menee ja serkuksistakin jotenkin. Lapsista jotenkin luonnollista, mutta itestä tuntuu tosi köntsältä kun joku sano esim. että "hei Pirjo sä näytät ihan Sirkalta". Koulussa kaveri lällätti 2 luokalla että "sä näytät ihan teijän äitiltä, Sä näytät ihan teijän äitiltä..." Nyt aikuisena ajateltuna ei varmastikkaan ollut sen omasta suusta ne sanat! (Miettikää mitä lasten kuullen puhutte..) Mulla meni hermot, tönäsin sen naulakkoon. Tarkempaa en muista, mutta häneltä tuli verta nenästä ja mua ei sen koomin kiusattu. Eikä siitä aiheesta puhuttu.

Myöhemmin alettuani seurustella sama asia tuli mieleen kun miehen sisarukset toistivat "sä näytät ihan meidän äidiltä" tai "kyllä on poika äitinsä näkösen valinnut". Hauska läppä olevinaan!? Noita kommentteja kuullessa mietin että mitä jos aikuisena tönäsee päin naulakkoa?! Tarviiko mun kuunnella "sä näytät juttuja", enhän mä toistele keltä he minun mielestä näyttävät ;) Ja jääköön se salaisuudeksi.

Mutta miettivätkö ihmiset sanoessaan, että tällä tavalla heillä on muka lupa kommentoida ulkonäköäni ja vaatetustani. "meidän äiti on yleensä ollut se väriläiskä" No anteeksi että pukeudun näin. 

Hyvin alkanut päivä

Eilen meillä vieraili jo aamusta äkäampiainen. En tiedä mikä kiukutti, mutta kiukutti sen verran että päikkyjä nukuttiin koko päivänä vaan reilu tunti. Olikin sitte iltaa kohden pikkuisen äkäinen poika. Mies saikin kunnian laittaa iltapuurot ja -toimet, sekä nukuttaa. (viiä sänkyyn) Ite lähdin taas pitkästä aikaa säbäileen. Jotenki tuntuu aina vaikeelta lähtee, mutta hyvä fiilis kun on lähtenyt.

Eilen en sitte ollenkaan saanu pojan kanssa leikattua niitä puskia kun oli sen verran äkänen kaveri. Tänään se sitte onnistu! Poika istui rattaissa ja katteli ku mä leikkasin. Mihin niitä miehiä tarttee, kun puskat ja pajut nyt oksattomia. Nyt mietitään että silppurilla hakkeeks vaiko ens viikolla biojätelavalle. Riippuu kiinnostuksesta. Takapihan orapihlaja aita leikataan vasta keväällä. Aina tämmösessä rivari asunnon pihassa on hommaa.. Ja suurimmaks osaks siks että pihojen ollessa rivissä niitä voi vertailla ja eihän meillä ainakaan ruma piha saa olla. :)

Perunat kiehuu hellalla ja poika nukkuu. Pitäs tässä vielä tilata vähän kankaita nii pääsee taas ompelemaan...

Hyvin alkanut. Nousin ja kävelin keittiöön. Kuvat kertovat puolestaan. Nyt taitaa mennä niin hermot että suuntaan vielä tänään rautakauppaan!

Kesä mihin menit?

Aamulla vesisateessa rattaita työntäessä mietin että minne se kesä meni. Jotenkin se vaan lipui ohi.  Kesäkukkia katseli vain kastellessa. Jäi se kesästä nauttiminen kokonaan. 
Poika syntyi maaliskuussa ja alku meni opetellessa. Kesäkukat istutin ja suunnitelmat kesälle oli. Moni kuitenkin muuttui perjantaina 13.6.2014. Silloin minulta leikattiin rinnasta paise. 2kk kävin säännöllisesti hoidattamassa haavaa. Mutta tästä ajasta ei juurikaan ole muistikuvia. Meni jotenkin koko kesä ohitse. Onneksi syksyllä oli vielä lämmintä ja jotain muistoja valokuvien ulkopuolelta. Elokuussa ehdimmekin lomailla hieman minun ollessa terveiden kirjoissa. Ehkä sillä että miehellä oli kahdessa osassa kesäloma oli tarkoitus. 
Nyt kun katsoo pihaa ja miettii että mihin se kesä meni niin ei sitä muista. Kukat pitäisi viedä kellariin talveksi. Pensaita ja puita leikata jne. olisi sitten keväälle vähemmän työtä. Aamulla aloittelin leikkuuprojektia, mutta pojalla oli eri mielipide.. Jatketaan siis kun mies tulee töistä.

Sunnuntai

Aamuisen lenkin suuntasimme tänään torille, jossa oli syysmarkkinat. Vaikka mä olen koko ikäni (niitä muutamaa vuotta Tampereella ei lasketa) asunut Vihdissä niin en ole aiemmin käynyt Nummelassa markkinoilla. Olipahan siellä paljon myyjiä. Me taas oltiin niin aikaisin liikenteessä että paljon asiakkaita ei ollut. Paljon olisi ollut kivaa osteltavaa jos olisi ollut ylimääräistä rahaa tai jotain olisi sattunut tarvitsemaan. 

Reipas ulkoilu ja yhdessä tehty päiväruoka, uunilohta ja perunamuusia, tekivät tehtävänsä. Pojan laitettua päiväunille menin utse myös ja kyllä ne tunnin päiväunet tulivatkin tarpeeseen. Oli niin mukava nukkua! Poikakin nukkui pitkälle yli toista tuntia. 

Sitä jaksaa jotenkin joka päivä olla yhtä helpottunut ja kiitollinen siitä miten poika kasvaa ja arki helpottuu. Silti mielessä on kuinka ensimmäiset kaksi kuukautta häntä kantoi ja kantoi. Joku päivä ei saanut kuuteen tuntiin laskettua poikaa pois sylistä ilman raivokasta huutoa. Nyt ne ajat tuntuvat kaukaisilta vaikka todellisuudessa siitä ei niin kauaa ole. Mutta nyt elämässä on rytmit, ruokailut ja unet. On niin paljon iloisempi ja tyytyväisempi poika että uskaltaa arjessa jopa heittäytyä uusiin juttuihin. Suunnitella päiviä. Josko sitä uskaltaisi jo autollakin kaksin pidemmälle. Kun ei enää huudeta automatkoja. Elämän pieniä iloja, mutta niistä nautitaan suuresti. MEillä on ihana poika! 

Uusi viikko edessä. Saa nähdä mitä se tuo tullesaan. Ystäväni äiti pyyteli käymään heillä tiistaina. Jos sitä sais niskasta itseään kiinni ja lähdettyä. Olisi jotain erilaista. 
Ei muuta kuin hyvin levänneenä uuteen viikkoon. 

Kuka olet?

Ilmianna käyntisi...

...Musta olis niin kiva tietää ketä tätä lukee.

II-Luokan kaveri

Torstaina sovittiin kaverin kanssa kun kyseli että keitetäänkö miehen synttärikahvit (10.10.) että juu keitetään lauantaina. Päivästä pyysin kun ilta heille on seittemän jälkeen ja meille se on jo todella ilta... 
Tänää sitte kun tulin taas kotiin torilta niin tulikin tekstari että mennään toiseen paikkaan kylään. Juu näinhän se menee. On kiva olla II-luokan kaveri. Jep! Jotenkin pitäs varmaan aatella että hassua ilmaista asia noin ja todella tuntuukin hassulta edes aatella että joku sanoo noin, mutta kaikki siis on mahdollista. Pitäskö tästä tehä jotain johtopäätöksiä vai olenko mä vaan mielensäpahoittaja?!
No jotain muuta sitten tähän päivään. 

Juhlaa

Tänään vietettiin miehen synttäreitä ihan perhepiirissä. Tein hänelle kakun..

Jossa oleva auto lähtikin liikkeelle.

Päivän päätteeksi puusauna <3

Sisarkateuttako ja miesten illat

Aamulla mietin kateutta, Sisarkateutta. Miten meillä on miehen kanssa niin erilaiset lähtökohdat ja siteet sisaruksiin. Ite koen että leijonan raivolla pidetään sisarusten puolia. Autetaan toisia. Ihaillaan toisten taitoja ja arvostetaan toisia. Oli ihan pahamieli miehen puolesta. Ei oikein voi aina ymmärtää. 
Nyt veli olisi halunnut että mieheni korjaa heidän autoaan töissä ylitöinä. Työajalla ei kelvannut. Mutta mies sanoi että jos työajan ulkopuolella niin hänelle saa maksaa ja jos haluaa työpaikalle maksaa niin työajalla. Tässä kohtaa vaakakupissa painoi minä ja poika sekä meidän yhteinen aika. Ei kelvannut suoraan maksu eikä työajalla. On niin vaikeeta ymmärtää.

Kaveri soitti. Olisi tullut kahville, jos olisin ollut kotona. Kyseli että mitä teen huomenna kun miehet on menossa saunomaan. Sanoin että en tiedä ja voi olla ettei mieheni mene, koska hänellä on syntymäpäivä ja olisi sitäkin kiva juhlia perhe piirissä. Seuraava seuraava laukaisu asiaan oli että mikset päästä sitä menemään. Miehet menee niin harvoin. Ei ole olleet pitkään aikaan. Joo ei varmaan. Mutta me ollaan perhe ja tää ei ole päästämis juttu. Sanoinkin että olemme yrittäneet miehen kanssa että joskus tehtäisiin perheiden ja ystävien kesken jotain mukavaa. Ja taas tuli sama "mutta päästä se nyt!". Huoh. Pikkuisen alkoi pinna kiristyä itsellä ja totesinkin että minä en ole ollut naisten jutuissa ties koska. En koko äitiyden aikana. En edes muista. Sinkkuna varmaan viimeksi. 
Naiset ja miehet, pariskunnat ja puolisot voi harrastaa; urheilla omina menoinaan. Pitää sillä tavalla järki kasassa. Mutta sitä en ymmärrä että pitää päästä radalle (miesten kesken). Eikö ne jutut kuulu sinkkuaikaan ja silloin mennä ja vietetä aikaa. Perheellisenä koen että me teemme yhdessä mukavia asioita. Voimmehan me saunailtaankin mennä, mutta olisi niin kiva mennä yhdessä. 
Kaveri kyselikin että jos olisin hänen ja heidän lapsensa kanssa sen aikaa kun miehet viettää saunailtaa. Ovat kuulemma koko päivän ihan kaksin. Sanoin saunaillan olevan niin myöhään ettei meistä ole siihen aikaan seuraksi koska poika menee jo klo 19 nukkumaan. 
Tänään illalla sitten mies mietti asiaa ja ilmoitti kavereilleen että hän haluaa juhlia perheen kesken pojan mummulassa synttäreitään eikä osallistu sauna iltaan. Samantien kaverilta tuli viesti että keitetäänkö kahvit synttäreiden kunniaksi. Niin no, se saunailtahan alkoi klo18-19 koska mies pääsi vasta siihen aikaan töistä. Tota, miten se kahvi ja sauna...!? äh. Joka tapauksessa lupasin keittää kahvia vasta viikonloppuna.

Huomenna onkin sitten miehen syntymäpäivä. Mitä me pojan kanssa keksittäis... :)

Arki

Tänään taas istuin päivän ompelukoneen ääressä oikeen tietämättä mitä tekisin. Sain toki jotain kivaakin aikaiseksi. Mutta vaikka mulla on paljon kankaita niin lisää on ostettava, kun ei pystynyt toteuttamaan kaikkia omia visioita.. Hmm.. Meillä oli miehen kanssa pikkuisen eri näkemys imetyspaidasta. Mun mielestä ihana ja mies sanoi että voit sä sitä kotona pitää.. Mutta minähän pidän missä haluan! 

Poikakin tuntuu päivittäin oppivan jotain uutta. Mahalleen halutaan kokoajan olla, mutta kauaan niin ei kumminkaan viihdytä. Ja siitäkös huuto syntyy. Tänää otettiin jo pikkuisen etäisyyttä leikkimattoon kierimällä. Mutta myös mahalleen yritys eteenpäin oli kova. Pikkusen eteen ja taakse. Kehityksen ollessa hurjaa myös pojan ruokahalu kasvaa hurjasti. Hui. Kuinka paljon ja usein poika syökään. Pitikin jo ihan kaivella 74cm vaatteita hyllyyn kun muuten alkaa huveta sopivat vaatteet. Ja olenkin lajitellut vaatteita säästettäviin ja kirppikselle meneviin. Kivaa kohta saakin jo taas ottaa pöytää kirppikselle!

Kestoilua

Poikaa odottaessa mä niin vannoin käyttäväni kestoja. Kun poika syntyi puin hänelle kestot ja olin iloinen että jes. Mutta sitten alkoi vastoinkäymiset. Poika ei kasvanut. Päivät täyttyi itkusta. Itse sairastuin ja rinnasta leikattiin paise. Voimatkin alkoivat olemaan vähissä. Kestot siinä ensimmäisenä jäi pois. Ei pystynyt. Kannoin huonoa omaatuntoa kun en siinäkään asiassa pärjännyt. Täysimetystäkään en pystynyt tekemään kuin 3,5kk kun pojan ollessa 2kk toinen rinta leikattiin ja imettäminen siitä loppui. 
En kumminkaan osannut luopua kestoista vaan ne kummittelivat tuossa arkussa. Rohkeus tarttua hiihin puuttui. Mutta tänään mä sitten päätin että nyt meillä kestoillaan päivät jos ei olla reissussa. Ja niinhän me tehtiin. Yöksi vaan kertsi nii ei ainakaan sänky kastu. 
Mä olen niin iloinen!

Viikonloppu

Perus rauhallinen viikonloppu. 
Olin taas lauantai aamuna torilla aamun myymässä leipää. On se vaan mukavaa vaihtelua arkeen. Saa tehdä jotain erilaista. Mieskin kun kerta pärjää hyvin pojan kanssa. 
Kolmen hengen talous 55,5m3 asunnossa ilman kunnollisia säilytystiloja vaatii luovuutta. No sitä sitte on harrastettu saunaan säilömällä tavaraa. Saunaa tulee sitten luonnostaan käytettyä vähemmän. No eilen lämmitettiin se ja ai herkku! Kyllä se tuntuu joka kerta niin hyvälle. Ehkä me vielä joskus asutaan unelmien talossa jossain maalla.
Käytiin tänään kiertämässä MLL:n kirppistä kun mainostivat että yli 55 myyjää. Olihan tavaraa, mutta mun silmään aika huonolaatusta, vaikka olitiin heti 10:ltä paikalla. Jotain kumminkin tarttui mukaan. Ja tuo oranssi oli TYTTÖJEN vaate. Mä muuten vihaan että eritellään vaatteet noin. 

Oon tässä väsäilly semmosta ylläripakettia kun kuulun netissä maalismammat 2014 ryhmään niin sinne yhdelle lapselle. On ehkä lähteny 10€ paketissa vähän lapasesta, mutta kun mulla oli niin kiva idea. Odotan innolla vastaanottoa. Lahjan antaminen on aina mukavaa.

Käsitöistä joita olen tehnyt niin paketissa ja tässä vilausta. Ei sen tarkemmin vielä, mutta myöhemmin....

Käsityöt vie aikaa

Viikko taas vierähtänyt hurjan nopeasti. Ollaankin oltu pojan kanssa paljon mummulassa kun mulla on siellä ne ompelukoneet. On päässyt vähän tekemään itselle rakkaita juttuja. Mukavaa! Se onkin semmosta hermolepoa arjen keskelle. Vaikkakin semmosen päivän jälkeen on poikki, mutta saa vähän muuta tekemistä kun vaan pelkkää vauva arkea.

Olenkin tässä aina välillä kattellu lentolippuja Pohjois-Karjalaan, josko sitä lähtis pojan kanssa vähän tuulettumaan. Sais vaikka uusia voimia arkeen.