Sunnuntai

Aamuisen lenkin suuntasimme tänään torille, jossa oli syysmarkkinat. Vaikka mä olen koko ikäni (niitä muutamaa vuotta Tampereella ei lasketa) asunut Vihdissä niin en ole aiemmin käynyt Nummelassa markkinoilla. Olipahan siellä paljon myyjiä. Me taas oltiin niin aikaisin liikenteessä että paljon asiakkaita ei ollut. Paljon olisi ollut kivaa osteltavaa jos olisi ollut ylimääräistä rahaa tai jotain olisi sattunut tarvitsemaan. 

Reipas ulkoilu ja yhdessä tehty päiväruoka, uunilohta ja perunamuusia, tekivät tehtävänsä. Pojan laitettua päiväunille menin utse myös ja kyllä ne tunnin päiväunet tulivatkin tarpeeseen. Oli niin mukava nukkua! Poikakin nukkui pitkälle yli toista tuntia. 

Sitä jaksaa jotenkin joka päivä olla yhtä helpottunut ja kiitollinen siitä miten poika kasvaa ja arki helpottuu. Silti mielessä on kuinka ensimmäiset kaksi kuukautta häntä kantoi ja kantoi. Joku päivä ei saanut kuuteen tuntiin laskettua poikaa pois sylistä ilman raivokasta huutoa. Nyt ne ajat tuntuvat kaukaisilta vaikka todellisuudessa siitä ei niin kauaa ole. Mutta nyt elämässä on rytmit, ruokailut ja unet. On niin paljon iloisempi ja tyytyväisempi poika että uskaltaa arjessa jopa heittäytyä uusiin juttuihin. Suunnitella päiviä. Josko sitä uskaltaisi jo autollakin kaksin pidemmälle. Kun ei enää huudeta automatkoja. Elämän pieniä iloja, mutta niistä nautitaan suuresti. MEillä on ihana poika! 

Uusi viikko edessä. Saa nähdä mitä se tuo tullesaan. Ystäväni äiti pyyteli käymään heillä tiistaina. Jos sitä sais niskasta itseään kiinni ja lähdettyä. Olisi jotain erilaista. 
Ei muuta kuin hyvin levänneenä uuteen viikkoon.