Kestovaippailua ja kestoärsyilyä

Joskus tuntuu kolmannen kerran vaihdettuaan lapseltaan pissaset vaatteet että mä en enää koskaan kestovaippaile. Olin melkein valmis tänää vannomaan että nyt saa riittää. Kertsi paketti oli vielä niin kivasti tyrkyllä. Ajattelin että vielä tän vaipan kokeilen. Ja onnistui. Huh. 
Ja niin jatkuu päiväkestoilu. Yöt on menty kertseillä kun en ole jaksanu miettiä mitään super vaippaa ja kun paketti noita on olemassa. Reissuissa jos on jonnekin semmoseen vieraaseen paikkaan pidemmän aikaa (yötä) nii mennään kertseillä. Ei tartte muita vaivata ja ei vaipat haise.

Oon tässä muutaman päivän miettiny että miksi kaikkien pitää näyttää joltakin. Siis siinä mielessä kun sanotaan että se nayttää siltä ja toi tolta. Okei sisaruksista vielä menee ja serkuksistakin jotenkin. Lapsista jotenkin luonnollista, mutta itestä tuntuu tosi köntsältä kun joku sano esim. että "hei Pirjo sä näytät ihan Sirkalta". Koulussa kaveri lällätti 2 luokalla että "sä näytät ihan teijän äitiltä, Sä näytät ihan teijän äitiltä..." Nyt aikuisena ajateltuna ei varmastikkaan ollut sen omasta suusta ne sanat! (Miettikää mitä lasten kuullen puhutte..) Mulla meni hermot, tönäsin sen naulakkoon. Tarkempaa en muista, mutta häneltä tuli verta nenästä ja mua ei sen koomin kiusattu. Eikä siitä aiheesta puhuttu.

Myöhemmin alettuani seurustella sama asia tuli mieleen kun miehen sisarukset toistivat "sä näytät ihan meidän äidiltä" tai "kyllä on poika äitinsä näkösen valinnut". Hauska läppä olevinaan!? Noita kommentteja kuullessa mietin että mitä jos aikuisena tönäsee päin naulakkoa?! Tarviiko mun kuunnella "sä näytät juttuja", enhän mä toistele keltä he minun mielestä näyttävät ;) Ja jääköön se salaisuudeksi.

Mutta miettivätkö ihmiset sanoessaan, että tällä tavalla heillä on muka lupa kommentoida ulkonäköäni ja vaatetustani. "meidän äiti on yleensä ollut se väriläiskä" No anteeksi että pukeudun näin.