Pikkuisia kuulumisia

Kolme viikkoa hujahti yhdessä vilauksessa. Nyt ollaan sitten poika pikkuisen kanssa kahdestaan kotona. Pieni poika nukkuu takapihalla ja minä itkuhälyyttimen kanssa sisällä. Sen verran ulkona jo äännellään että voipi olla heräilyä ja sielläpäin. 
Oli niin mukava käydä jo kaupassa kun aurinko paistoi ja alkoi olla jo +16c. 

Paino on lähtenyt nousemaan ja poika reipastunut alun hankaluuksien jälkeen. Edellis yönä täällä ruokailtiin 1,5-2h välein viime yönä 2kertaa. Illalla 21 mentiin nukkuun ja ensi kerran syötiin klo 1 ja toisen kerran klo 3. Ja eikö klo 7 olekin jo aamu. Silloin syötiin ja herättiin tähän päivään. Nyt kiehuu jo nakkikeitto hellalla ja n. klo12 lupasin mennä katsomaan siskon lapsia, jotta hän pääsee hierojalle. 

Pieniä kuulumisia

Kaikki on lähtenyt loppujen lopuksi menemään hyvin. Vauvalla tuli pää täyteen keltaisia märkäpäitä, mutta mitkä sitten muutamassa päivässä katosivat. Saatiin peruuttaa jopa lääkäriaika! JES! Niin monta kertaa on neuvolassa ravattu kun paino ei ole toivotulla tavalla lähtenyt nousemaan. Nyt kumminkin luulen meidän poika pikkuisen jo ylittäneet syntymäpainon. Vauva tänään 3vko.

Ollaan käyty jo useampana päivänä vaunulenkillä aurinkoisessa kevät säässä. Piristää kummasti toi raitis ulkoilma. Vauvakin on rauhottunut ja ite oppinut ymmärtämään eri itkuja. 
Tiistaina me jäädäänkin sitten jo vauvan kanssa kaksin. 

Näin kaikki meni ja pieni ihminen maailmassa

Jäänyt tänne kirjoittaminen vähän vähemmälle ja nyt varmaan jonkin aikaa kun viikko sitten perjantaina meidän perheeseen syntyi pieni poika, 3570g ja 50cm. Hieno kaveri; syö ja nukkuu.

Synnytys käynnistettiin rv41+5 raskausmyrkytys arvojen noustessa yhtäkkiä jatkuvan pahoiksi. Ja onneksi oli se äippäpolipäiväkin. Ballongilla käynnistettiin n.klo 15 ja siitä se sitten lähti. Osastolle vaan kun enää ei päässy oman olon takia kotiin. Huoneessa sitten olin ja odottelin ja sanoin miehellekin että lähe vaan kotiin ei tää tästä mihinkään mene. No tuli sitten illemmalla takasin kun kotona oli tylsää yksin. Olin siinä piuhoissa ja vauvan sydäntä ja supistuksia seurattiin. Laite käytiin ottamassa pois ja jäin huoneeseen mieheni kanssa kun sitten ballonki tuli pois ja soittelin kelloa. 4cm auki. 
Kohta tulikin kätilö sanomaan että käy iltapalalla ja sitten mennään synnyttämään. Saliin pääsinkin klo21 ja alkoi ihan säännölliset supistukset. Alku taival salissa meni kera jumppapallon, ilokaasun ja kipupiikin, mutta n. klo 2 loppu voimat ja kivunsieto kun supistukset tuli alle minuutin välein ja kestoakin oli kolmatta minuuttia. Sain epiduraalin ja ei muuta kun nukkumaan. Neljän aikaan pyysin lisää lääkettä ja kätilö tarkisti kohdunkaulan tilanteen 9cm auki, mutta kanavaa jäljellä. Sanoi että odotellaan. Puoli tuntia odottelin ei enää nukuttanu, kun kätilö tuli tarkistamaan kun vauvan sydän ääniä ei monitorissa näy.. Kysy vointia ja sanoin että painaa alas. Tarkisti ja se oli sitten että ponnistetaan.. 15min ja vauva maailmassa. Ei tikkejä ei mitään.

Meijän mussu oli syntynyt.

Aamulla sitten mun vointi heikkeni ja raskauspyrkytys nosti päätään. Paineet nousi taas päälle sadan. Kuvotti ja pissakin++. Nukuin ja olo koheni, mutta tippa kanyylia ei otettu pois. Oli riski että pitää lääkitä. 

Kotona siis olemme onnellisina koko pieni perhe. Vauva syö ja nukkuu. Välillä osoittaa todellisen luonteensa ja huutaa :)

Tänään oli neuvola 1vko vanhalla pojallamme. Pano noussut tiistaista 100g. Joten ruoka siis maistuu. 

Mieheni on nyt kolme viikkoa isyyslomalla ja pääsiäinenkin sattui niin sopivasti että vasta sen jälkeen töihin. Huippua, laatuaikaa perheenä. 

Koiramme oli vanhemmillani hoidossa sairaalassa olo ajan ja jonkin aikaa sen jälkeenkin. Kävimme hakemassa Hessun kotiin ja se muuten ihastui pieneen. Että ei sitäkään murhetta. Vaikeampaa sen oli sulattaa aikoinaan mieheni :)