hoitovapaa loppuu

Puolitoista vuotta kotona. Viikko vielä jäljellä ja sitten alkaa paluu arkeen. Työt päiväkodissa odottavat. Tunteet itsellä ovat hyvin ristiriitaiset. Toisaalta on mukava palata, mutta olisi se ihan kiva kotonakin olla. 
aika on kiitänyt silmissä. Pojasta on kasvanut reipas pikkumies, joka tapailee sanoja ja touhuaa. Arjesta on tullut helppoa. Uudesta talosta on tullut koti.
Kesän aikana olen saanut olla lasten leireillä ja reipas poikamme on ollut mukana. Mieheni toki mieheni on aina työpäivän päätteksi hakenut pojan kotiin. Ja hekin ovat saaneet viettää kaksinkeskeistä aikaa.

juhlahumua

Tänään juhlittiin veljen ylppäreitä. On mulla vaan taitavia sisaruksia. Mukavaa nähdä naapureita ja muita tuttuja. Päivä vierähti juhlahumussa ja nyt massu täynnä herkkuja kuuntelen pyykkikoneen ääntä. Pikkumiehen kauluspaitahan se siellä pyörii. Huomenna kun on seuraavat juhlat. Siskon tytön kastejuhla. Vaatteet puhtaaksi ja taas juhlitaan. 

Äidit oppivat arjen selviytymistaitoja. Tulee aina tarkisteltua paikkoja. Nytkin pyykkikoneeseen kurkattuani siellä olikin jo toinen juhlakenkä. Miten se sinne oli ehtinyt ei minulla ole harmaintahajuakaan. 

Muutos puuhia

Jäänyt vähän heitteille tää blogi. Mutta me siis saimme unelmastamme totta. Kaikessa hiljaisuudessa myimme rivarin ja ostimme omakotitalon luonnonhelmasta. Ah, mikä rauha. Saa kuunnella käen kukkumista pihapuussa. Katsella vesipisaroiden pomppimista lammen pinnalla. Onni saada laskea junanvaunuja. 

Elämä on ihmeellistä. Työtä toki on paljon ja tekemällä se ei lopu.  

kumpparit

Uudet ihanat city kumpparit. Matala varsi ettei mitkään varsinaiset maasto mallit, mutta aivan ihanat kaupassa käyntiin yms. Oli noi mulla jalassa asuntokaupoillakin. 

pääsiäinen

Pääsiäislomalla Pohjois-Karjalan mummulassa. Pääsiäisenä oli ihanat ilmat. Kävelimme järven jäällä ja ihailimme kaunista luontoa. 
Miten noi säät niin äkkiä muuttuu. Nyt tuli räntää, vettä ja rakeita vaakatasossa. Taas alkaa ilma kirkastua. 

1 vuotta

Vuosi sitten näihin aikoihin kotiuduin sairaalasta. Olin pienen ihanan pojan äiti. Äiti ensimmäistä kertaa. Olin niin onnellinen vailla tietoa tulevasta. Kaikki oli uutta. Mistään ei ollut mitään kokemusta. Siitä se vaan alkoi se äidin taival pienen pojan kanssa. 

Kotona pikkuine leijona näytti kyntensä ja karjui. Ei me reppanat osattu toimia niin että olisi pienen ollut hyvä olla. Ääntä mahtui maailmaan. Onneksi mieheni oli silloin isyysvapaalla 3viikkoa. Silloin se loppui pääsiäiseen. 

Nyt meidän kodissa asuu jo iso poika 1-vuotta. 10kuukautta meni että ryömiminen alkoi maittaa. Mutta 1-vuotispäivänä otettiin jo ensimmäiset kaksi askelta. Penkille yritetään kiivetä. Maailma on niin avara.

Kohta on vuosi kulunut siitä kun minusta tuli äiti

Meidän pieni poikamme täyttääkin lauantaina jo vuoden. Hui kuinka tää aika menee. Vastahan poika oli pieni, punainen nyytti kainalossani. Se pikkuinen joka parkui niin että seinät soi. Aika menee hurjaa vauhtia. Nyt jo ollaan yksi hymypoika ja harjoitellaan kiipeämistä mm.penkille.

Väsäilin pikkusen kutsuja ja koristuksia. Tärkeät ihmiset tulee kutsua. Mun sisarukset perheineen, kummit ja isovanhemmat. Niistä on synttäri juhlat rakennettu. Pojalla tosin kummit ja toiset isovanhemmat asuu kaukana. En rakenna ennakkoluuloja ja pojan takia kutsun kaikki. Jos eivät pääse niin on ainakin kutsuttu. Minulle on aina ollut tärkeää että ne lapsen elämän rakkaat kutsutaan. Jos eivät pääse juhlapäivänä niin saa tulla vaikka seuraavana. Lapsen juhlathan nämä ovat. Ihana järjestää syntymäpäiväjuhlia.

Pesin myös yksivuotis-kuvaan tulevan puvun. Sama puku on ollut siskojeni poikien yksivuotis-kuvassa. Poika nukkuu ulkona. Pitäisi nyt silittää kauluspaita ja syödä itsekin jotain.

  

Jotain kaunista ja hyödyllistä

Jotain hienoa. Jotain mikä on niin naisellista, mutta samalla ilkikurista. Käy myös lapselle.
Miellä näitä ihanuus heijastimia on muutama. Yksi rattaissa, yksi omassa villakangastakissani. 
Mikä ihana lahja idea ja vaikka miksi ei itselle.. On pöllöjä, perhosia, sudenkorentoja, koppiksia... 
Marilta  suoraan kyselemällä tai Joensuusta taitokorttelista

Kuumekouristuksia

Lähdettiin tossa pikaseen siskon matkaan kun hän palasi täältä etelästä takasin itään. Vr:llä oli menossa just hyvä kampanja kun sattui junaliput olemaan vaan 15€/suunta. Meno-paluu ostettiin kun viikko oli tarkoitus olla.
No aika menikin nopeaa kierrellen ja kaarrellen sekä banaanilaatikoita metsästäen. Lauantai aamuna pojalla alkoi kuumeilu. Luulin että vesirokkohan se kun oli tasan kaksi viikkoa vesirokkotapaamisesta. (Serkulla oli vesirokko, ei siis hakemalla haettua tautia) Poika oli itkuinen. Lääkitsin ja olo helpottui. Vietimme ns. normaalia lauantaita. Kävimme mm. kirppiksellä. Kotona annoin pojalle särkylääkettä kun oli kuuma, mutta oksensi sen pois. Laitoin nukkumaan, kunnes päiväunilta kantautui itkuhälyyttimestä kummaa ääntä. Poika oli aivan veltto ja poissa oleva kun menin katsomaan. Soitin 112 ja lanssi kävikin katsomassa meitä. Se olikin sitten vuorokausi keskussairaalassa. Kuumekouristus epäily oli ja toisena vaihtoehtona että olisi oksentanut nukkuessa ja tukehtumisen tunnetta ollut. 
Sairaalassa otettiin verikokeita erinäinen määrä ja jouduimme jäädä sinne yöksi, mikä olikin sitten ihan hyvä vaihtoehto. Yöllä tulikin taas kouristus ja kuumetta "vain" 39,1. Kouristus kesti vain n.4min eli ei tarvinut antaa lääkettä kouristukseen. Hurjan näköistä! Näin saimme varmistettua että kotona koettu tajuttomuus oli kuumekouristusta. Loppu yön poika nukkuikin sitten happisaturaatio mittauksen kanssa. 
Sunnuntaisella lääkärin tarkastuksella selvisi että kummatkin korvat olivat tulehtuneet, joten korvat imuroitiin vaikusta ja resepti mukaan. Saimme myös reseptin kouristus lääkkeille. Pikkusen on arvokkaita noi kouristuslääkkeet. 10€/yksi lääke.. Toivottavasti oli toinen ja viimeinen kouristus..

Sunnuntaina omana syntymäpäivänä kotiuduimme sairaalasta ja sisko oli tehnyt aivan ihanan synttäri kakun minulle. Vietimme siis omia syntymäpäiviäni. Ja samalla tein päätöksen mieheni kanssa että jatkan lomaa vielä vähän ettei tarvitse pikku potilaan kanssa matkustaa junassa. 
Lomamme venyikin sitten puolentoista viikon mittaiseksi. Oli ihani hetkiä, tapaamisia ja touhuja! Kiitos kaikille!

Ystävät

Tänää mietiskelin ystävyyttä. Sitä kun on niin montaa lajia. Toiset ihmiset kulkevat rinnalla pitkään ja toisiin ystävystyy vasta aikuisena. Elämä on aika mutkikasta.
Joskus se paras kaveri, se sydän ystävä ei olekaan oikea. Tai ystävyys ei olekaan niin syvä kun on itse luullut. Joskus ne vaan katoavat jonnekin. Ei kuulu ei näy. Se laittaa mietityttämään.

Itsellä on vielä muutamia ystäviä ihan lapsuuden alkuajoista asti säilynyt. 
Ollessani pieni asui naapurissa ystäväperhe jonka tytön kanssa ystävystyimme. Asumme nykyään eri paikkakunnilla, mutta silti on aina niin mukava nähdä ja kuulla. Ystävyys on säilynyt elämän myrskyissä.
Eräs lapsuuden ystäväni on myös perhetuttuja. Heidän perheen kanssa teimme pienenä kaikkia mukavia asioita. Retkiä ja kyläilyjä. Elämä kuljetti, asuimme eri paikkakunnilla. Väillä olimme vähän tekemisissä. Nykyään meillä kummallakin on perhe, lapsia. Olemme heidän yhden lapsensa kummeja. Miten se polku taas yhdistyi ja kaikki jatkui siitä kun pienenäkin. On se niin ihmeellistä.
Rippikoulu iässä sain kerran synttärikortin edellisen kesän rippukoulukaverilta. Laitoin kortin hänelle hänen syntymäpäivänään. Siitä alkoi meidän kirjeenvaihto ja ystävyys. Elämä meitäkin heitteli ja erilailla, joskus vähän joskus paljon, pidimme yhteyttä. Nykyään olen hänen lapsensa kummi. Some on ollut hyvä ja helppo tapa pitää heihinkin yhteyttä.
Samaan aikaa tutustuin silloisten kavereiden kautta erääseen ihanaan naiseen, josta tuli kanssa minulle elämän mittainen ystävä. Pidämme yhteyttä, kyläilemme ja juttelemme enemmän ja vähemmän. Asumme eri paikkakunnilla. Hänellä on iso perhe. Mutta ei se yhteyden määrä vaan se että heidän perheensä on usein mielessä. 

Samanlaisia ihmisiä jotka ovat tulleet elämässä mukaan kulkuun on paljon. Toiset ovat pysyneet rinnalla vaikka yhteydenpito on välillä ollut vähäistä. Toiset ovat hiljaa kadonneet. On myös paljon ihmisiä joita mietin. Mietin että mitä me silloin ja silloin teimme. Miksi aina kun yritimme grillata niin satoi vettä, miksi meille aina sattui eriskummallisia asioita, muistatko kun kävimme paljain jaloin kaupassa(talvella) jne. Aikuisena tutustuu ihmisiin eri tavalla ja niistä suhteista tulee erilaisia, muttei todellakaan vähäisiä!

Ystävät ovat tärkeitä, elämän jalokiviä!

Kiire kasvaa

Viime viikko ja viikonloppu meni pitkälti laskiaisriehaan liittyvissä hommissa. PAitsi että oli mulla to taas Me&i-kutsut. Ihania vaatteita!
Rauhallista menoa kaivattais. Pojalla kiire kasvaa, joten mustelmaa ja kuhmua on. Nyt mennään tuen varassa eteenpäin. Reipas ilopilleri haluaa olla jo iso poika ja leikkiä serkkujen kanssa. 
Tänään meillä oli vieraita. Niin kauan oli kivaa kun sai tehä mitä haluaa. Mutta kun ei saanut kaikkea ja rikkoa leikkejä niin tuli harmi. Onneksi uni auttaa ja uudella energialla uusiin seikkailuihin. Harmi että vieraat jo lähtivät.

Kasvun vaiheita

Hurjaa kun pieni ihminen aluksi vaan köllöttelee lattialla. Vähän kierii jonnekin, mutta yhtäkkiä lähteekin liikkeelle ihan urakalla.. Tammikuun alussa alkoi ryömiminen, joka viikon jälkeen muuttui konttaukseksi. Nyt jo noustaan tukea vasten. 
Sanoja yritetään kauheesti saada ymmärrettäviksi. Mun vauva, pikkunen tissitiikeri kasvaa. 

Käytiin yks päivä kattomassa mummulan eläimiä. Oli niin onnessaan pikku kaveri. Ei muista kesältä yhtään mitään. Nyt sitten näki ne kaikki. Poika niin tykkää kissoista ja Hessu koirasta. 

Voi kun jostain saisi itelle sen saman riemun ja innon....

Bloggaushaaste

Sain hirrrrvveeen yksinkertaisen haasteen Jenniltä. Oli niin yksinkertanen etten mä edes ymmärtäny että kuka lähettää ja mitä lähettää ja kenelle lähettää. Vai lähettääkö kukaan mitään... Mutta en mä tyhmä ole, ehkä vähän liian juntti tämmösiin. Mutta ihan törkeesti kysyin että mikä ihme tää on. Ja miten tää mene.. Mutta osallistun siis.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän).

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia.

Haastan mukaan: Inkan 

PS.Tutut jotka bloggailette: laittakaa blogeja kommentteihin niin voin lueskella niitä... En julkaise täällä niitä kommentteja vaan poimin ne itelle... 

Lauantaita

Perus lauantai. 

Aamu menikin torilla ollessa. Aikamoinen keli oli. Asiakkaita vähän ja tuuli. Onneksi sain ite pojottaa kera herkkujen lämpimässä autossa ja kahvinkeitin vierellä. 
Mies on aina lauantaisin pojan kanssa kaksin. Hienosti pärjäävät vaikka luulenkin että poika kokeilee isiä. Voi sitä äiti ikävää kun tulen kotiin. Pääsee syliin ja saa sitä tärkeintä. Äidin rakkautta ja tisumaitoa.. Niin tai kumpaa pojalla onkaan oikeasti ikävä.
Torilta tullessa puhelimeen kilahti ystävältä viesti. Tulevat käymään. Ihana kun sai aikuista nais-seuraa. Maailma parani ja oli niin mukava lauantai iltapäivä. 

Kiitos Ystävämme <3

Ruokaa pojalle

Mä olen pyrkiny tekemään pojalle itse ruuat. No reissussa syyään pilttiä tai bonaa kun kassissa pysyvät hyvinä lämpimässäkin. Onhan noissa ite tehdyissä ruuissa aina kova homma. Monesti teen ensin paperille suunnitelmia ja sitten toteutan. Laitan nesteeksi joko keitinvettä tai tuutia. Yritän aina tehä erilaisia makuja. Helppo kun pakastaa ruuat pikku pusseissa.. 

Kestovaippailua

Muistan ensimmäisen kontaktini kestovaippailuun. Silloinen naapurini käytti kestovaippoja ja sain seurata sitä vierestä. Vaippa pyykkiä, laittamista ja valkkaamista. Ihania kuoseja ja hyvää tietoa. Päätin silloin että jos minulla on joskus vauva niin kestoilen. Vuosi oli 2008

Päätös piti. Kun aloin odottamaan poikaamme niin hommasin vaippoja ja olin innoissani. Mutta voi sitä pettymystä, kun paino ei noussut. Kaikkea piti seurata ja itku oli ainainen vieraamme. Tunsin pettymystä. Olin epäonnistunut aikeissani. Suljin kestovaippakirstun kannen ja mietin että myynkö kaikki pois. Joku sisälläni ei antanut periksi ja joka päivä mietin asiaa. 

Kun aika oli kypsä. Poika ei enää itkenyt ja itse olin terve niin kaivoin vaipat esille ja siitä se taas jatkui. Ihanaa voin miettiä että minkä vaipan laitan seuraavaksi. Mikä vaippa on täytetty niin että kestää päikyt, mikä sopii aamuun kun kakka kumminkin tulee pian. Voi sitä värien juhlaa vaikka kukaan muu ei sitä näekään. Mutta minulle se on ilo. 

En kestoile että sademetsät säästyisi. Sillä yöllä käytämme kertsejä. En kestoile koska se on trendikästä. Kestoilen koska nautin kauniista vaipoista ja Pehmeästä tunteesta pikkuisessa pepussa. Nautin kestoilun helppoudesta. En kanna kaupasta vaippasäkkejä eikä meillä ole koskaan vaipat loppu. 

Scoottereiden tuunausta

Vaikka taajamassa asumme on illat ja aamut aika pimeitä. Tänäänkin kun aurinko ei paista ja lunta tulee vähän niin aika suttasta on. Ei meillä nyt niin paljoa heijastimia ole että joulukuusia oltaisiin. Keksittiin sitten tuunata pikkusen noita meijän scoottereita. 
Nyt niissä on:

Etuvalo....

ja takavalo...

Tassu sukassa

Maanantaina aloin lenkillä ihmetellä kun Hessu ontuu. Juostessa menee kolmella jalalla ja kävellessä välillä onnahtaa. Lenkiltä kotiuduttua ja pojan riisuttua unohdin asian toviksi. Kunnes huomasin koiran nuolevan tassua. Anturasta puuttui pala.

Ei muuta kun soitto eläinlääkärille ja aika sinne. Tarvittiin antibiottikuuri. Särkylääkettä muutamaksi päiväksi josko vointi siitä alkaisi kohentua. Ulkoillessa pitää jalassa olla joku pehmike. Ihan tavan sukka riittää niin kivet ei suoraan osu haavaan. Toki koiran töppönen olisi helppo, mutta en ala 4kappaletta nyt ostamaan. 

Sukka on tietenkin aika nolo juttu..

Herkuttelua!

Tein yhtenä päivänä tämmöistä herkullista äkkimakeeta, kinuskitorttua... Oli kyllä makeeta! Tuttu resepti ja mieli teki. Jaan teidän iloksi ohjeen.

Toinen oma suuri suosikki on tonnikala salaatti. Monesti teemme sitä kevyeksi ilta ruoaksi.

Siihen laitan mm.:

- Sataattia

- Tomaattia

- Kurkkua

- Omenaa

- Viinirypäleitä

- Fetajuustoa

- Makaronia

Ja lopuksi päälle salaatinkastiketta

Aika, mihin se menee?

Hirveetä kyytiä aika menee.. Poika oppi 4.1.15 ryömimään ja oltiin että JES! No, viikko siitä niin jo kontattiin. Mitä seuraavaksi? 
Ihana seurata kun toinen kehittyy ja touhuaa jo omiaan. Ainut joka ei ehkä ole niin iloinen uudesta liikkumisen taidosta on koiramme Hessu. Saapi olla kattomassa ettei tuu kaljua otusta..

Muuten meille kuuluu sitä ihan tavallista arkista aherrusta. Työtä, kotia ja perhettä. Emme ole paljoa missään liikkuneet. Aika on muutenkin kulunut ihan mukavasti kotona tai pojan kanssa. Mies toki on laitellut autoja sen verran että hänestä on illalla näkynyt vilaus... No ei nyt joka päivä, mutta monena iltana, Reipas!
Päässä on pyörinyt monet ideat mitä voisi puuhastella. Osa odottaakin että maalailisin niihin kuvioita. (Paljastan myöhemmin mitkä.) Myös öljyväreillä läträys odottaa keittiön nurkassa. Nyt ei viitsi maalata ettei kukaan sotke sitä mutta joskos toisena päivänä. 

Vieraita toki saisi käydä. Omia vanhempia lukuunottamatta meillä ei taida olla kukaan käynyt viime aikoina. En oikeastaan muista koska viimeksi. Hmmm... Tervetuloa ystäväiset!