Vuosi sitten näihin aikoihin kotiuduin sairaalasta. Olin pienen ihanan pojan äiti. Äiti ensimmäistä kertaa. Olin niin onnellinen vailla tietoa tulevasta. Kaikki oli uutta. Mistään ei ollut mitään kokemusta. Siitä se vaan alkoi se äidin taival pienen pojan kanssa.
Kotona pikkuine leijona näytti kyntensä ja karjui. Ei me reppanat osattu toimia niin että olisi pienen ollut hyvä olla. Ääntä mahtui maailmaan. Onneksi mieheni oli silloin isyysvapaalla 3viikkoa. Silloin se loppui pääsiäiseen.
Nyt meidän kodissa asuu jo iso poika 1-vuotta. 10kuukautta meni että ryömiminen alkoi maittaa. Mutta 1-vuotispäivänä otettiin jo ensimmäiset kaksi askelta. Penkille yritetään kiivetä. Maailma on niin avara.
Kotona pikkuine leijona näytti kyntensä ja karjui. Ei me reppanat osattu toimia niin että olisi pienen ollut hyvä olla. Ääntä mahtui maailmaan. Onneksi mieheni oli silloin isyysvapaalla 3viikkoa. Silloin se loppui pääsiäiseen.
Nyt meidän kodissa asuu jo iso poika 1-vuotta. 10kuukautta meni että ryömiminen alkoi maittaa. Mutta 1-vuotispäivänä otettiin jo ensimmäiset kaksi askelta. Penkille yritetään kiivetä. Maailma on niin avara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua