Viikonloppuna juhlistettiin ihan perhepiirissä mun 30v synttäreitä. Samalla meni meijän ensimmäinen hääpäivä. Kaveri puhu kuinka he olivat käyneet hääpäivänä syömässä ja ettei sitä päivää voi unohtaa. Mä totesin että me juhlistettiin sitä nukkumalla puol kymmeneen asti.. Kun jokaisesta päivästä tekee pienen juhlan niin ei tarvi keksimällä keksiä hääpäivälle mitään.
Jotenkin hassua ajatella että on ite jo 30 vuotta. Tässä vaiheessa se on vaan kasa numeroita. Mieskin 5vuotta nuorempi. Nyt sitä ei aattele, mutta 20vee neitinä olis ajatellu että mikä 15vee teini. Niin ne vuodet tekee tehtävänsä.
Eilen musta tuntu että liikkuuko toi vaavi ollenkaan, mutta ehkä se vaan latas akkuja. Illalla liikuskeli, mutta ne liikkeet on erilaisia. Nyt on jumppaillu aamun, mutta joko noihin tottuu tai sit se on ahatutumassa/haluamassa pois kun pikkusen eriltä tuntuu. Ei pahassa mielessä..
Jotenkin hassua ajatella että on ite jo 30 vuotta. Tässä vaiheessa se on vaan kasa numeroita. Mieskin 5vuotta nuorempi. Nyt sitä ei aattele, mutta 20vee neitinä olis ajatellu että mikä 15vee teini. Niin ne vuodet tekee tehtävänsä.
Eilen musta tuntu että liikkuuko toi vaavi ollenkaan, mutta ehkä se vaan latas akkuja. Illalla liikuskeli, mutta ne liikkeet on erilaisia. Nyt on jumppaillu aamun, mutta joko noihin tottuu tai sit se on ahatutumassa/haluamassa pois kun pikkusen eriltä tuntuu. Ei pahassa mielessä..
Niin ne liikkeet muuttui ku tila mahassa pienenee...
VastaaPoista