hoitovapaa loppuu

Puolitoista vuotta kotona. Viikko vielä jäljellä ja sitten alkaa paluu arkeen. Työt päiväkodissa odottavat. Tunteet itsellä ovat hyvin ristiriitaiset. Toisaalta on mukava palata, mutta olisi se ihan kiva kotonakin olla. 
aika on kiitänyt silmissä. Pojasta on kasvanut reipas pikkumies, joka tapailee sanoja ja touhuaa. Arjesta on tullut helppoa. Uudesta talosta on tullut koti.
Kesän aikana olen saanut olla lasten leireillä ja reipas poikamme on ollut mukana. Mieheni toki mieheni on aina työpäivän päätteksi hakenut pojan kotiin. Ja hekin ovat saaneet viettää kaksinkeskeistä aikaa.

Muutos puuhia

Jäänyt vähän heitteille tää blogi. Mutta me siis saimme unelmastamme totta. Kaikessa hiljaisuudessa myimme rivarin ja ostimme omakotitalon luonnonhelmasta. Ah, mikä rauha. Saa kuunnella käen kukkumista pihapuussa. Katsella vesipisaroiden pomppimista lammen pinnalla. Onni saada laskea junanvaunuja. 

Elämä on ihmeellistä. Työtä toki on paljon ja tekemällä se ei lopu.  

pääsiäinen

Pääsiäislomalla Pohjois-Karjalan mummulassa. Pääsiäisenä oli ihanat ilmat. Kävelimme järven jäällä ja ihailimme kaunista luontoa. 
Miten noi säät niin äkkiä muuttuu. Nyt tuli räntää, vettä ja rakeita vaakatasossa. Taas alkaa ilma kirkastua. 

1 vuotta

Vuosi sitten näihin aikoihin kotiuduin sairaalasta. Olin pienen ihanan pojan äiti. Äiti ensimmäistä kertaa. Olin niin onnellinen vailla tietoa tulevasta. Kaikki oli uutta. Mistään ei ollut mitään kokemusta. Siitä se vaan alkoi se äidin taival pienen pojan kanssa. 

Kotona pikkuine leijona näytti kyntensä ja karjui. Ei me reppanat osattu toimia niin että olisi pienen ollut hyvä olla. Ääntä mahtui maailmaan. Onneksi mieheni oli silloin isyysvapaalla 3viikkoa. Silloin se loppui pääsiäiseen. 

Nyt meidän kodissa asuu jo iso poika 1-vuotta. 10kuukautta meni että ryömiminen alkoi maittaa. Mutta 1-vuotispäivänä otettiin jo ensimmäiset kaksi askelta. Penkille yritetään kiivetä. Maailma on niin avara.

Kuumekouristuksia

Lähdettiin tossa pikaseen siskon matkaan kun hän palasi täältä etelästä takasin itään. Vr:llä oli menossa just hyvä kampanja kun sattui junaliput olemaan vaan 15€/suunta. Meno-paluu ostettiin kun viikko oli tarkoitus olla.
No aika menikin nopeaa kierrellen ja kaarrellen sekä banaanilaatikoita metsästäen. Lauantai aamuna pojalla alkoi kuumeilu. Luulin että vesirokkohan se kun oli tasan kaksi viikkoa vesirokkotapaamisesta. (Serkulla oli vesirokko, ei siis hakemalla haettua tautia) Poika oli itkuinen. Lääkitsin ja olo helpottui. Vietimme ns. normaalia lauantaita. Kävimme mm. kirppiksellä. Kotona annoin pojalle särkylääkettä kun oli kuuma, mutta oksensi sen pois. Laitoin nukkumaan, kunnes päiväunilta kantautui itkuhälyyttimestä kummaa ääntä. Poika oli aivan veltto ja poissa oleva kun menin katsomaan. Soitin 112 ja lanssi kävikin katsomassa meitä. Se olikin sitten vuorokausi keskussairaalassa. Kuumekouristus epäily oli ja toisena vaihtoehtona että olisi oksentanut nukkuessa ja tukehtumisen tunnetta ollut. 
Sairaalassa otettiin verikokeita erinäinen määrä ja jouduimme jäädä sinne yöksi, mikä olikin sitten ihan hyvä vaihtoehto. Yöllä tulikin taas kouristus ja kuumetta "vain" 39,1. Kouristus kesti vain n.4min eli ei tarvinut antaa lääkettä kouristukseen. Hurjan näköistä! Näin saimme varmistettua että kotona koettu tajuttomuus oli kuumekouristusta. Loppu yön poika nukkuikin sitten happisaturaatio mittauksen kanssa. 
Sunnuntaisella lääkärin tarkastuksella selvisi että kummatkin korvat olivat tulehtuneet, joten korvat imuroitiin vaikusta ja resepti mukaan. Saimme myös reseptin kouristus lääkkeille. Pikkusen on arvokkaita noi kouristuslääkkeet. 10€/yksi lääke.. Toivottavasti oli toinen ja viimeinen kouristus..

Sunnuntaina omana syntymäpäivänä kotiuduimme sairaalasta ja sisko oli tehnyt aivan ihanan synttäri kakun minulle. Vietimme siis omia syntymäpäiviäni. Ja samalla tein päätöksen mieheni kanssa että jatkan lomaa vielä vähän ettei tarvitse pikku potilaan kanssa matkustaa junassa. 
Lomamme venyikin sitten puolentoista viikon mittaiseksi. Oli ihani hetkiä, tapaamisia ja touhuja! Kiitos kaikille!

Kiire kasvaa

Viime viikko ja viikonloppu meni pitkälti laskiaisriehaan liittyvissä hommissa. PAitsi että oli mulla to taas Me&i-kutsut. Ihania vaatteita!
Rauhallista menoa kaivattais. Pojalla kiire kasvaa, joten mustelmaa ja kuhmua on. Nyt mennään tuen varassa eteenpäin. Reipas ilopilleri haluaa olla jo iso poika ja leikkiä serkkujen kanssa. 
Tänään meillä oli vieraita. Niin kauan oli kivaa kun sai tehä mitä haluaa. Mutta kun ei saanut kaikkea ja rikkoa leikkejä niin tuli harmi. Onneksi uni auttaa ja uudella energialla uusiin seikkailuihin. Harmi että vieraat jo lähtivät.

Lauantaita

Perus lauantai. 

Aamu menikin torilla ollessa. Aikamoinen keli oli. Asiakkaita vähän ja tuuli. Onneksi sain ite pojottaa kera herkkujen lämpimässä autossa ja kahvinkeitin vierellä. 
Mies on aina lauantaisin pojan kanssa kaksin. Hienosti pärjäävät vaikka luulenkin että poika kokeilee isiä. Voi sitä äiti ikävää kun tulen kotiin. Pääsee syliin ja saa sitä tärkeintä. Äidin rakkautta ja tisumaitoa.. Niin tai kumpaa pojalla onkaan oikeasti ikävä.
Torilta tullessa puhelimeen kilahti ystävältä viesti. Tulevat käymään. Ihana kun sai aikuista nais-seuraa. Maailma parani ja oli niin mukava lauantai iltapäivä. 

Kiitos Ystävämme <3

Aika, mihin se menee?

Hirveetä kyytiä aika menee.. Poika oppi 4.1.15 ryömimään ja oltiin että JES! No, viikko siitä niin jo kontattiin. Mitä seuraavaksi? 
Ihana seurata kun toinen kehittyy ja touhuaa jo omiaan. Ainut joka ei ehkä ole niin iloinen uudesta liikkumisen taidosta on koiramme Hessu. Saapi olla kattomassa ettei tuu kaljua otusta..

Muuten meille kuuluu sitä ihan tavallista arkista aherrusta. Työtä, kotia ja perhettä. Emme ole paljoa missään liikkuneet. Aika on muutenkin kulunut ihan mukavasti kotona tai pojan kanssa. Mies toki on laitellut autoja sen verran että hänestä on illalla näkynyt vilaus... No ei nyt joka päivä, mutta monena iltana, Reipas!
Päässä on pyörinyt monet ideat mitä voisi puuhastella. Osa odottaakin että maalailisin niihin kuvioita. (Paljastan myöhemmin mitkä.) Myös öljyväreillä läträys odottaa keittiön nurkassa. Nyt ei viitsi maalata ettei kukaan sotke sitä mutta joskos toisena päivänä. 

Vieraita toki saisi käydä. Omia vanhempia lukuunottamatta meillä ei taida olla kukaan käynyt viime aikoina. En oikeastaan muista koska viimeksi. Hmmm... Tervetuloa ystäväiset!

Mitä tapahtui vuonna 2014?

Kiitos Inkerille ideasta. Tässä teille kooste viime vuodesta.

Koko vuosi 2014 meni pitkälle kotona vauva arjessa..

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Tulin ensimmäistä kertaa äidiksi. Ihan uusi juttu minulle!

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

En tehnyt lupauksia. Odotin vain vauvaa perheeseemme ja se varmaan oli suurin ajatus mielessäni

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Ei varsinaisesti, mutta netissä olin semmoisessa maaliskuussa synnyttäneiden ryhmässä, josta poiki Maalismammat ryhmä. Tästä ryhmästä tuli osa elämää. Neuvoja, tsemppejä, ilon ja surun jakoja. Ihana porukka!

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

En. En sanan varsinaisessa merkityksessä. Toki jotkut ihmiset katosivat vaan elämästä.

5. Missä maissa vierailit?

Olimme pitkälti koto Suomessa. Kävimme Liperin mummulassa, Joensuussa sukuloimassa, Ikaalisten mökillä, Karstulassa, Porvoossa... 

Kävimme myös Ruotsissa ja Viron Palamusessa.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?

Viimevuonna meni kesä aikalailla ohi oman sairastamisen vuoksi. En päässyt ollenkaan järveen uimaan. Ensi kesänä haluan kokea sen.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

Lapsen syntymä 28.3. ja toinen surullisempi pe 13.6. jolloin olin elämäni ensimmäisessä leikkauksessa.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Olen pärjännyt hienosti kaikista vastoinkäymisistä huolimatta!

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Pettymys oli se ettei vauva arki mennytkään aluksi niin kun olin ajatellut.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Kesäkuun alkupuolella sairastuin ja koin leikkauksenkin. Muuten sain olla terveenä :)

11. Mikä oli paras ostoksesi?

Paras ostos oli varmaan Emmaljungan skooter airit. Ihanat rattaat.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Varmaan ihmisten joita pidin ystävinä, mutta puhuivat seläntakana pahaa. Yritimme sopia asiaa mutta he eivät halunneet..

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Varmasti suurin osa asumisen jälkeen on mennyt lapseen.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Innostuin äitinä olemisesta ja että sain turvotuksen jälkeen taas tehtyä ja väkerreltyä kaikennäköistä.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

"jumps, jumps sanoi vekkuli sammakko" lauloin tota paljon kun poikamme selällään maatessa jumpsutti peppua ihan pienestä asti..

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:

i. onnellisempi vai onnettomampi: onnellisempi!
ii. laihempi vai lihavampi: laihempi kuin raskaana ollessa ;)
iii. Rikkaampi vai köyhempi: rahallisesti köyhempi kun en äitiysloman jälkeen palannut töihin, mutta elämässä rikkaampi.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Olisin vieraillut läheisten luona ja pitänyt yhteyttä, mutta on ollut niin rankka vauva arki. Olen pahoillani.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

En tiedä mitä katuisin.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulun olimme kotonani. Perhe joulu ja kaikki rakkaat paikalla.
Juhannus myös perheen kanssa.

20. Rakastuitko kauden aikana?

Rakastan miestäni todella paljon, mutta nyt myös poikaamme.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Jaa aa..

22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?

En.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

En varmaan lukenut montaakaan kirjaa  vuoden aikana. hui!

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Autossa on tausta musiikkia, lähinnä lastenlauluja. Ei ole mitään löytöä tullut tehtyä.

25. Mitä halusit ja sait?

Halusin aina olla äiti ja sen sain.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Halusin isomman asunnon muttei se toteutunut..

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

En tiiä..

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Täytin 30v ja meillä oli muutama vieras. Laskettuun päivään oli aikaa 15 vuorokautta, mutta yli meni.. :)

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?

Vuosi kotona. Arvostaa työelämää uudelleen.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Kotiluukki. ei ole paljoa jaksanut panostaa. 

31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Miehen ja läheisten tuki.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?

Ei tule mieleen ;D

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?

Kriisit ja taloudellinen tilanne

34. Ketä kaipasit?

Omia sisaruksia kaukana.. <3

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Pieni poikamme <3

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?

yllätyksen toi vauva arki. en kuvitellut että meillä huudetaan 3kk ja sairastan itse päälle 2kk.

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

1. Enemmän perheen kanssa kyläilyä
2. Liikuntaa enemmän.
3. Palaan reippaana töihin vaikka kirpasee laittaa poika hoitoon
4. Yhteisten unelmien saavuttaminen
5. Taloudellisen tilanteen tasapainon säilyttäminen.

2015

Rauhallista uutta vuotta 2015 sinulle blogin lukija!

Päiviä

Ensimmäinen joulu tulossa minulle äitinä. 
Vaikka vuotta pojan syntymästä ei ole kutunut niin silti voin monia asioita kirjoittaa. Siitä alkaa olla jo ikuisuus kun koko päivän kiersin asuntoamme pieni itkevä poika sylissä. Laulut soi, hyssytin, laskin, imetin, mikään ei auttanut. Itkut loppuivat hetkiksi kun nukahti syliin. Laskin vaunuihin ja huuto alkoi taas. Muiten se aika niin kuluu. vain 5,5kk sitten kaikki loppui. 
Poika on jo "iso". Konttausasento ja punnerrus kuuluu kuvioihin. Ryömitä ei vielä, muttei ehkä koskaan, koska kieriminen on niin paljon nopeampaa. Poika syö leikkii ja nukkuu päiväunia! Eilen ennätys 3h, josta 2,5h unta ja 0,5h heräilyä vaunuissa. Kaksi yötä ilman imetystä. 
Olen onnellinen pikkuisestani!

Meillä ei tosiaan nousta pystyyn, ei ryömitä. Meillä syödään paljon ja kaikkea, juuaan tissiä. Millekään ruualle ei olla herkkiä. Harjoitellaan konttausasentoa ja suunnitellaan nousua. Ei meillä istuta kun syöttötuolissa ja rattaissa. Meillä ollaan aina nukuttu omassa sängyssä omassa rauhassa. Meillä mies on kotona kun minä käyn välillä heittämässä keikkaa. Poika kasvaa hienosti oli kohta kk sitten jo 8080g. Meidän pieni iso poika.

Moni joka vielä imettää lapsen tahtisesti ei varmastikaan tarvitse enää tässä vaiheessa liivinsuojia. Niin meillä tarvitaan. Leikattuun rintaan ei enää sen jälkeen tullut mitään pidätyskykyä. Hmm. Toivottavasti joskus.

Elämä on mallillaan. Unelmia ja tavoitteita täynnä!   

Kiireitä

Joulun alusaika on meillä mennyt kiireellä ja täynnä erilaisia puuhia. Aikaa kirjoittamiselle ei juurikaan ole ollut. Nytkin poika nukkuu ulkona ja kun mieheni tulee töistä niin kiidämme taas eteenpäin. 

Muutostöiden (joksi projektia kutsumme) keskellä olemme remontoineet makuuhuonetta. En koskaan varsinaisesti pitänyt siellä olleista tapeteista. Nyt uudet vaaleat seinät ovat ihanan kutsuvat. Koti on muutenkin saanut uutta ilmettä. 

Pikkusen puuhaa...

väri ennen ja jälkeen...

Tavallista aherrusta

Pää on ollut niin pyörällä että on ollut lähes mahdotonta kirjoittaa tänne mitään kun ajatukset ei toimi. 

Eilen pitkästä aikaa kokkailin taas pakkaseen pojalle ruokaa. Kolmea eri sorttia ja ihan mukavaa puuhaa oli. Onhan se pikkusen työlästä ja aikaa vievää, mutta hauskaa! Ja tuli kyllä hyviä. Pojalla on ihania ilmeitä kun saa äidin tekemää ruokaa. Hymyilyttää ja ihmetyttää.. Onhan ne purkkiruokiin nähden makuisia.

Kahvinkeitinkin saapui meille! Siis se oikea oranssin värinen. Hauska huomata että samassa pahvilaatikossa kuin edellinen. Lippulappusta oli päällekäin ja limittäin, mutta perille osasi. Pikkusen oli keitin muuttunut näiden kuukausien aikana. Ihan hippusen vaan, mutta huomasin. Samanlaista hyvää kahvia tuokin keittää. 

Oon keräilly piltti ja bona purkkien kansia, joista olisi ajatus rakentaa aistimuisti peli. Alku hyvä, mutta katsotaan mitä tuleman pitää..

Lomalta paluu

Viikko reissussa ja täällä siis hiljaista. 

Sinivalkoisin siivin Helsinki-Joensuu. Ihana viikko siskon luona. Tuli tutuksi mm. kirpparit ja perhekerho. Poikakin oppi serkkujen mallista paljon uusia asioita. Nyt pyöritään ja peruutetaan vauhdilla. Eka hammaskin on tullut, mutta hammaspesu onkin mukavaa ja jännää. 

Paluu arkeen alkaa harmaassa säässä. 

Tenava treffeillä on tänään valokuvaus. Sinne siis on suuntamme vielä. 
Pyykki konekin saa laulaa viikon edestä. Onneksi kylmästä ja kolkosta kodista on tullut hetksessä taas lämmin ja kotoisa.