Mitä tapahtui vuonna 2014?

Kiitos Inkerille ideasta. Tässä teille kooste viime vuodesta.

Koko vuosi 2014 meni pitkälle kotona vauva arjessa..

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Tulin ensimmäistä kertaa äidiksi. Ihan uusi juttu minulle!

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

En tehnyt lupauksia. Odotin vain vauvaa perheeseemme ja se varmaan oli suurin ajatus mielessäni

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Ei varsinaisesti, mutta netissä olin semmoisessa maaliskuussa synnyttäneiden ryhmässä, josta poiki Maalismammat ryhmä. Tästä ryhmästä tuli osa elämää. Neuvoja, tsemppejä, ilon ja surun jakoja. Ihana porukka!

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

En. En sanan varsinaisessa merkityksessä. Toki jotkut ihmiset katosivat vaan elämästä.

5. Missä maissa vierailit?

Olimme pitkälti koto Suomessa. Kävimme Liperin mummulassa, Joensuussa sukuloimassa, Ikaalisten mökillä, Karstulassa, Porvoossa... 

Kävimme myös Ruotsissa ja Viron Palamusessa.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?

Viimevuonna meni kesä aikalailla ohi oman sairastamisen vuoksi. En päässyt ollenkaan järveen uimaan. Ensi kesänä haluan kokea sen.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

Lapsen syntymä 28.3. ja toinen surullisempi pe 13.6. jolloin olin elämäni ensimmäisessä leikkauksessa.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Olen pärjännyt hienosti kaikista vastoinkäymisistä huolimatta!

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Pettymys oli se ettei vauva arki mennytkään aluksi niin kun olin ajatellut.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Kesäkuun alkupuolella sairastuin ja koin leikkauksenkin. Muuten sain olla terveenä :)

11. Mikä oli paras ostoksesi?

Paras ostos oli varmaan Emmaljungan skooter airit. Ihanat rattaat.

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Varmaan ihmisten joita pidin ystävinä, mutta puhuivat seläntakana pahaa. Yritimme sopia asiaa mutta he eivät halunneet..

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Varmasti suurin osa asumisen jälkeen on mennyt lapseen.

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Innostuin äitinä olemisesta ja että sain turvotuksen jälkeen taas tehtyä ja väkerreltyä kaikennäköistä.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

"jumps, jumps sanoi vekkuli sammakko" lauloin tota paljon kun poikamme selällään maatessa jumpsutti peppua ihan pienestä asti..

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:

i. onnellisempi vai onnettomampi: onnellisempi!
ii. laihempi vai lihavampi: laihempi kuin raskaana ollessa ;)
iii. Rikkaampi vai köyhempi: rahallisesti köyhempi kun en äitiysloman jälkeen palannut töihin, mutta elämässä rikkaampi.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Olisin vieraillut läheisten luona ja pitänyt yhteyttä, mutta on ollut niin rankka vauva arki. Olen pahoillani.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

En tiedä mitä katuisin.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulun olimme kotonani. Perhe joulu ja kaikki rakkaat paikalla.
Juhannus myös perheen kanssa.

20. Rakastuitko kauden aikana?

Rakastan miestäni todella paljon, mutta nyt myös poikaamme.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Jaa aa..

22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?

En.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

En varmaan lukenut montaakaan kirjaa  vuoden aikana. hui!

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Autossa on tausta musiikkia, lähinnä lastenlauluja. Ei ole mitään löytöä tullut tehtyä.

25. Mitä halusit ja sait?

Halusin aina olla äiti ja sen sain.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Halusin isomman asunnon muttei se toteutunut..

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

En tiiä..

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Täytin 30v ja meillä oli muutama vieras. Laskettuun päivään oli aikaa 15 vuorokautta, mutta yli meni.. :)

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?

Vuosi kotona. Arvostaa työelämää uudelleen.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Kotiluukki. ei ole paljoa jaksanut panostaa. 

31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Miehen ja läheisten tuki.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?

Ei tule mieleen ;D

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?

Kriisit ja taloudellinen tilanne

34. Ketä kaipasit?

Omia sisaruksia kaukana.. <3

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Pieni poikamme <3

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?

yllätyksen toi vauva arki. en kuvitellut että meillä huudetaan 3kk ja sairastan itse päälle 2kk.

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

1. Enemmän perheen kanssa kyläilyä
2. Liikuntaa enemmän.
3. Palaan reippaana töihin vaikka kirpasee laittaa poika hoitoon
4. Yhteisten unelmien saavuttaminen
5. Taloudellisen tilanteen tasapainon säilyttäminen.

Anonyymi, arka ihminen mielipiteensä kanssa

Kirjoitteluni herättää ajatuksia ja se on tarkoituskin. Eras kärkäs anonyymi tulkitsee kirjoituksiani haluamallaan tavalla ja on sitä mieltä että minulla on väärät ajatukset. Hän lukee rivien välistä omia ajatuksiaan ja haluaa olla omaa mieltä joka asiasta. Hän ei näe muiden ajatuksia oikeina vaan hänen omat ajatuksensa ovat oikeat. Ihmisten ei tulisi olla persoonia vaan samalla tavalla ajattelevaa kommunistista massaa jossa kaikilla on samat päämäärät. Tämä anonyymi joka ei uskalla kirjoittaa omalla nimellään on myös sitä mieltä että minä en päästä miestäni minnekään. Ja että me menemme AINA kaikkialle vain yhdessä. Anonyymi siis päättelee itse asioita käymättä meillä kylässä ja kysymättä mitä meille oikeasti kuuluu. Anonyymi tekee myös päätelmänsä MINUN ajatusten ja pienien kirjoituksieni mukaan. 
Nyt olin juuri itse viikon reissussa ja mieheni yksin kotona. Koko maailma avoinna tehdä ihan mitä vaan. Mitä hän teki. Sen tiedän, mutta se ei ole asia jota täällä kirjoitan. Anonyymin mielestä on pariskunnilla pitää olla omia menojaan. Ja onhan meillä. Kuka niin on väittänyt ettei ole. Mutta meillä menoja on kummallakin samassa suhteessa. Ja jos ei ole kuin poikien menoja tarjolla vuoden ajan vaikka kuinka olemme yhdessä yrittäneet yhteisiä ja sen semmoisia menoja. Niin asialle emme voi mitään. 
Hyvin toimiva parisuhde perustuu myös rakkauteen, toisen ihmisen kunnioittamiseen ja yhdessä sovittuihin pelisääntöihin. Meillä on omat perheen arvot ja säännöt. Niitä kunnioitamme. Mutta jos anonyymi ei niitä hyväksy ja kunnioita että me olemme erilaisia kuin te niin en pysty auttamaan.
Ihmisellä on kumminkin oikeus olla yksilö. 

Tässä blogissa kaikki kommentit menevät nykyään tarkastuksen kautta. En julkaise anonyymejä kirjoituksia seinällä,  muuta kuin siinä tapauksessa että tunnistan tekstistä kirjoittajan.

Vaikeuksien kautta eteenpäin

Joskus sitä saa pettyä asioihin. Pahin pelko toteutuu. Karma toistaa itseään. 

Mieleen tulee niin elävästi oma lapsuus. Äidin ja isän suvun suhde. Ei mikään helppo mutta loppu oli onnellinen. Muistan miltä se tuntui minusta lapsena ja miltä se tuntui äidistä. 
Isompana siitä oli helppo puhua, mutta koskaan sitä ei ymmärtänyt. Sanoin aikoinaan etten halua samaa koskaan omille lapsilleni.

Ihmiset kokee olevansa oikeutettuja puhumaan pienissä porukoissa poissa olevista pahaa tai muuten yleisesti negatiivista. Se on muka hyväksytympää kun käydä blogissa monotonista keskustelua omista ajatuksista ja tuntesta. Kaiken lisäksi uskallan julkisesti omalla nimelläni olla jotain mieltä ja tuntea joitain asioita. Saan ja tulen aina ajattelemaan asioita tiedostaen kirjoitan joistain asioista provosoivasti. Hyvä kirjoitus aiheuttaa keskustelua. 

Muistakaa että myös linnuilla on korvat. Ja minullakin tunteet.

On niin hyytävää kuulla että se mitä epäilee on totta. Mitä kylillä puhutaan. Tästä taas menneisyyden muisto. Äidin ystävä kertoi kerran että kylillä liikkuu että meillä kotona haisee kissan paska ja kusi.. Yksi todella sisäsiisti kissa meillä oli ja tämä puhuja ei ollut käynyt meillä kissan ollessa talossa. Mutta miltä se tuntuu kun sinusta menee juttua nimellä ja puskaradiolla. "Ei se Pirjo päästä.." "Ei se saa olla enää kavereiden kanssa.." No me ollaan perhe. Ja me halutaan joskus nähdä toisiamme. Kumpi on parempi hyvät kaveri suhteet toisella vai hyvät ja lämpimät välit kumppaneilla? 

Meillä on ollut aina avoimet ovet ystäville ja kavereille, sekä sukulaisille. Mutta kas kummaa ei ole montaa kertaa tarttenu kahvia vieraille keitellä. Aina on muuta, ei ehdi, aika on huono tms. Kuinkakohan monta kertaa sitä jaksaakaan turhaan pyydellä. Tai kuinka moni kestää sisällään sen että ajoissa sovittu kyläily perutaan tekstiviestillä, jossa mainitaan toinen kyläpaikka?

Mä kirjoitan tätä blogia itse ja omalla sydämellä. Minun mieheni, vaikka siitä rakkaasti kirjoitankin ei ole millään lailla osallinen kirjoittamiseeni. Ja näin ollen toivon että jos kirjoittelustani pitää kommentoida sanallisesti niin se tapahtuisi minulle suoraan. Mikään ei pilaa välejä niin kuin toisen kautta tuleva arvostelu ja tieto.

Tämä blogi on minun oma aivojen tyhjennys paikka.

En mainitse nimiä koska en halua kohdentaa ajatuksiani, mutta jos joku kokee piston sydämessään niin ehkä hän on se josta puhutaan. Ehkä siinä olisi myös itsetutkiskelun paikka myös lukijalla, miksi minä olen tuntenut asian sillätavalla? Olisiko itse pitänyt ilmaista tai toimia toisin tai jopa ymmärrettävämmin? 

En anna pienien vastoinkäymisten lannistaa kirjoittamista joka on ollut minulle kautta aikojen tärkeä tapa saada asiat ulos. 

Kiitos teille ihanat ihmiset jotka olette pysyneet rinnalla aidosti niin iloissa kun suruissa. Ehkä olisi aika päästää niistä irti jotka vaan satuttavat..

Hyvää yötä!

Rentoutuneena tuulimyllyjä vastaan

Viikonloppu meni huminalla. Tuli oltua Pyysalossa rentoutumassa. Ihanaa olikin. Pääsi kokonaan eroon arjen kuvioista. Kotona on sitten saanutkin pyykkikone laulaa, vaikka emme kestoilleet viikonloppuna. Jotenkin sitä pyykkiä aina tulee. 

Tänään harmaana maanantai aamuna sai taas tuntea mitä on rivitalo asuminen. Huoh. Taloyhtiön oksasilppuri on varastossa lukkojen takana, ettei mene rikki. Joten huomenna menee sitten oksat jätelavalle.. No se vielä pientä, mutta sain pojan nukahtamaan niin eikö itkuhälyyttimestä alkanut kuulua lehtipuhaltimen hurina. Naapurin mummohan se siellä niitä kahta lehteä puhalsi. Liekkö meidän haravoimattomalta pihalta lähtöisin.. No siihen hän se poika heräs ja tuli mun avuksi leipomaan pitsaa. Nyt sitte uudelleen päikyillä. Saa nähdä ehditäänkö tänään avoimeen päiväkotiin kun tunninpäästä alkaisi.

Kesä mihin menit?

Aamulla vesisateessa rattaita työntäessä mietin että minne se kesä meni. Jotenkin se vaan lipui ohi.  Kesäkukkia katseli vain kastellessa. Jäi se kesästä nauttiminen kokonaan. 
Poika syntyi maaliskuussa ja alku meni opetellessa. Kesäkukat istutin ja suunnitelmat kesälle oli. Moni kuitenkin muuttui perjantaina 13.6.2014. Silloin minulta leikattiin rinnasta paise. 2kk kävin säännöllisesti hoidattamassa haavaa. Mutta tästä ajasta ei juurikaan ole muistikuvia. Meni jotenkin koko kesä ohitse. Onneksi syksyllä oli vielä lämmintä ja jotain muistoja valokuvien ulkopuolelta. Elokuussa ehdimmekin lomailla hieman minun ollessa terveiden kirjoissa. Ehkä sillä että miehellä oli kahdessa osassa kesäloma oli tarkoitus. 
Nyt kun katsoo pihaa ja miettii että mihin se kesä meni niin ei sitä muista. Kukat pitäisi viedä kellariin talveksi. Pensaita ja puita leikata jne. olisi sitten keväälle vähemmän työtä. Aamulla aloittelin leikkuuprojektia, mutta pojalla oli eri mielipide.. Jatketaan siis kun mies tulee töistä.

Sisarkateuttako ja miesten illat

Aamulla mietin kateutta, Sisarkateutta. Miten meillä on miehen kanssa niin erilaiset lähtökohdat ja siteet sisaruksiin. Ite koen että leijonan raivolla pidetään sisarusten puolia. Autetaan toisia. Ihaillaan toisten taitoja ja arvostetaan toisia. Oli ihan pahamieli miehen puolesta. Ei oikein voi aina ymmärtää. 
Nyt veli olisi halunnut että mieheni korjaa heidän autoaan töissä ylitöinä. Työajalla ei kelvannut. Mutta mies sanoi että jos työajan ulkopuolella niin hänelle saa maksaa ja jos haluaa työpaikalle maksaa niin työajalla. Tässä kohtaa vaakakupissa painoi minä ja poika sekä meidän yhteinen aika. Ei kelvannut suoraan maksu eikä työajalla. On niin vaikeeta ymmärtää.

Kaveri soitti. Olisi tullut kahville, jos olisin ollut kotona. Kyseli että mitä teen huomenna kun miehet on menossa saunomaan. Sanoin että en tiedä ja voi olla ettei mieheni mene, koska hänellä on syntymäpäivä ja olisi sitäkin kiva juhlia perhe piirissä. Seuraava seuraava laukaisu asiaan oli että mikset päästä sitä menemään. Miehet menee niin harvoin. Ei ole olleet pitkään aikaan. Joo ei varmaan. Mutta me ollaan perhe ja tää ei ole päästämis juttu. Sanoinkin että olemme yrittäneet miehen kanssa että joskus tehtäisiin perheiden ja ystävien kesken jotain mukavaa. Ja taas tuli sama "mutta päästä se nyt!". Huoh. Pikkuisen alkoi pinna kiristyä itsellä ja totesinkin että minä en ole ollut naisten jutuissa ties koska. En koko äitiyden aikana. En edes muista. Sinkkuna varmaan viimeksi. 
Naiset ja miehet, pariskunnat ja puolisot voi harrastaa; urheilla omina menoinaan. Pitää sillä tavalla järki kasassa. Mutta sitä en ymmärrä että pitää päästä radalle (miesten kesken). Eikö ne jutut kuulu sinkkuaikaan ja silloin mennä ja vietetä aikaa. Perheellisenä koen että me teemme yhdessä mukavia asioita. Voimmehan me saunailtaankin mennä, mutta olisi niin kiva mennä yhdessä. 
Kaveri kyselikin että jos olisin hänen ja heidän lapsensa kanssa sen aikaa kun miehet viettää saunailtaa. Ovat kuulemma koko päivän ihan kaksin. Sanoin saunaillan olevan niin myöhään ettei meistä ole siihen aikaan seuraksi koska poika menee jo klo 19 nukkumaan. 
Tänään illalla sitten mies mietti asiaa ja ilmoitti kavereilleen että hän haluaa juhlia perheen kesken pojan mummulassa synttäreitään eikä osallistu sauna iltaan. Samantien kaverilta tuli viesti että keitetäänkö kahvit synttäreiden kunniaksi. Niin no, se saunailtahan alkoi klo18-19 koska mies pääsi vasta siihen aikaan töistä. Tota, miten se kahvi ja sauna...!? äh. Joka tapauksessa lupasin keittää kahvia vasta viikonloppuna.

Huomenna onkin sitten miehen syntymäpäivä. Mitä me pojan kanssa keksittäis... :)

Viikonloppu

Perus rauhallinen viikonloppu. 
Olin taas lauantai aamuna torilla aamun myymässä leipää. On se vaan mukavaa vaihtelua arkeen. Saa tehdä jotain erilaista. Mieskin kun kerta pärjää hyvin pojan kanssa. 
Kolmen hengen talous 55,5m3 asunnossa ilman kunnollisia säilytystiloja vaatii luovuutta. No sitä sitte on harrastettu saunaan säilömällä tavaraa. Saunaa tulee sitten luonnostaan käytettyä vähemmän. No eilen lämmitettiin se ja ai herkku! Kyllä se tuntuu joka kerta niin hyvälle. Ehkä me vielä joskus asutaan unelmien talossa jossain maalla.
Käytiin tänään kiertämässä MLL:n kirppistä kun mainostivat että yli 55 myyjää. Olihan tavaraa, mutta mun silmään aika huonolaatusta, vaikka olitiin heti 10:ltä paikalla. Jotain kumminkin tarttui mukaan. Ja tuo oranssi oli TYTTÖJEN vaate. Mä muuten vihaan että eritellään vaatteet noin. 

Oon tässä väsäilly semmosta ylläripakettia kun kuulun netissä maalismammat 2014 ryhmään niin sinne yhdelle lapselle. On ehkä lähteny 10€ paketissa vähän lapasesta, mutta kun mulla oli niin kiva idea. Odotan innolla vastaanottoa. Lahjan antaminen on aina mukavaa.

Käsitöistä joita olen tehnyt niin paketissa ja tässä vilausta. Ei sen tarkemmin vielä, mutta myöhemmin....

Auringosta saa voimaa

Toinen yö jo aika uneton. 
Ei satu, 
  ei vauva potki. 
    Ei vaan mitenkään päin tuu unta. 

Tuntuu aika kurjalle vaan maata sängyssä ja ootella unta. Toki siinä vessassa tulee käytyä ja muuta semmosta, mutta ei sitä viittiny viimeyönä alkaa mitään säätämään. Josko sitä joskus nukuttas.

Eilen oli ihana päivä vaikka yö oli muutaman tunnin unilla. Aurinko paisto ja olikin niin mukava käydä miehen kanssa yhdessä aamusta koiraa pissittämässä. Arkisin kun sen kanssa yksin kulkee tuolla ulkona nii on välillä kiva jakaa se jonkun kanssa. Kotona piti sitte laittaa ruoka uuniin, mutta eihän meillä mitään ruokaa ollutkaan, joten ei kun odottamaan että kaupat aukeaa. Samalla kauppa reissulla käytiin sitten kirpparilla katsomassamiten oli myyntipöydässä tavara liikkunut. Olihan se. Siitä sitten kaupan kautta kotiin. Ja kun oli syöty  nii mun vanhemmat soitti ja tulivat päiväkaffeelle kera siskon ja veljen. Voi kun noista saa niin paljon voimaa.. Siitä ilostuneena lähimme viereisen lentokentän ympäristöön kävelemään. Ja sieltä palatessa soittikin kummipoika 2,5v että saavatko tulla kylään. Ihana päivä. Ei haittaa vaikka ei niin nukkuiskaan yöllä jos päivissä on sitä jotain.

Tänään taas paistaa aurinko. Kodin jo imuroin ja huomasin että sipulikukat puskee nurmen alta, joten pitääkin sitten haravoida lintujen ruokinnan roskat pois, että saa kukat kukia rauhassa. Kirpparillakin olisi tarkoitus käydä ja hakea kukkamultaa. Kiireinen päivä siis, mutta on se mukavampaa kun olla yksin kotona ja tuijotella seiniä. 

Tässä vielä mun lauantain PoP:

rv38+2

Viikonloppuna juhlistettiin ihan perhepiirissä mun 30v synttäreitä. Samalla meni meijän ensimmäinen hääpäivä. Kaveri puhu kuinka he olivat käyneet hääpäivänä syömässä ja ettei sitä päivää voi unohtaa. Mä totesin että me juhlistettiin sitä nukkumalla puol kymmeneen asti.. Kun jokaisesta päivästä tekee pienen juhlan niin ei tarvi keksimällä keksiä hääpäivälle mitään. 
Jotenkin hassua ajatella että on ite jo 30 vuotta. Tässä vaiheessa se on vaan kasa numeroita. Mieskin 5vuotta nuorempi. Nyt sitä ei aattele, mutta 20vee neitinä olis ajatellu että mikä 15vee teini. Niin ne vuodet tekee tehtävänsä. 

Eilen musta tuntu että liikkuuko toi vaavi ollenkaan, mutta ehkä se vaan latas akkuja. Illalla liikuskeli, mutta ne liikkeet on erilaisia. Nyt on jumppaillu aamun, mutta joko noihin tottuu tai sit se on ahatutumassa/haluamassa pois kun pikkusen eriltä tuntuu. Ei pahassa mielessä..

Uunin putsausta

Sateinen tiistai. 
Vuoroin räntää, vuoroin vettä.

Mun mies oli eilen pitkän päivän töissä, 10h. Tuntui kurjalta vaikka oli koko päivän tekemistä, mutta kun olo ei ole mikään paras. Toisaalta toisten miehet on usein pitkiä päiviä tai jopa kaikki viikot kaukana töissä. 
Sisko kävi lasten kanssa mua viihdyttämässä ja kävivät he vielä illalla koko perheen voimin. On se niin mukavaa kun ei ihan yksin tarvitse olla. 
Eilen tuli muutenkin lennettyä paikasta toiseen kuin kaistapäinen ja siinä hötäkässä jouduin jättää lasagnen pikkusen liian kauaksi aikaa uuniin. No siitähän seurasi tälle päivälle uunin pesu, että pääsi paistamaan sämpylöitä. Kuuli ainakin naapurit taas, että meillä on toimiva palovarotin. Sen verran se uuni kärtsäs. 

Huomenna on sitten jännä päivä kun pitää suunnata äitipolille painoarvioon. Lääkäri siellä sitte kattoo missä mennään. Ja mä niin toivon että se on se pikkusirkkunen mitä ne tuolla neuvolassa totes. Mä vaan oon norsu, ei masuasukki.

Nyt laittamaan sämpylät uuniin.

Viikonloppuilemassa

Viikonloppu meni Keski-Suomen Karstulassa. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa sukulaisia. Mukavaa yhdessä oloa. Siellä oli paljon vähemmän pakkasta kun täällä. Perjantaina kun täällä oli -20*c niin siellä vaan -6*c.

Käytiin yhteisestä toivomuksesta Keskisellä ostoksilla. Mieheni ei ollutkaan käynyt siellä aiemmin. Jotain pientä tarttui mukaan. Mitään mitä ei olisi muualla ollut niin ei löytynyt. Ostettiin kumminkin se mitä jo ennen joulua ihasteltiin, eli ORANSSI kahvinkeitin, Obh Nordica. Tossa mä sitä äsken pesin, mutta pitää sillä vielä kahvit keittää että näkee onko se niin hyvä :)

Sain vuosia sitten Iidalle ostamani Barbapapa lakanat takasin odottamaan meidän vauvaa. Oli ollut joskus Iidan peiton kokoinen, mutta siitä on jo aikaa. Iso 6v ei enää käytä pinnasänkyyn sopivaa peittoa :)

Kotimatka tuntu hirmusen pitkältä (n.365km). Johtu varmaan omasta olotilasta. Ei ollut oikeen hyvää asentoa. Ja me kun yritettiin paahtaa mahdollisimman nopeasti, ettei mene koko iltaa. Pysähdyttiin ainoastaan vaihtamaan ehjä polttimo ja käymään pissillä. Eväät meillä oli mukana.  Semmonen 4,5h meni. Eikä tarvinu tankata kun mennessä puolessa matkassa, joten todettiin että aikoinaan BMW:tä oli joutunut samalla reissulla tankkailla mennen tullen. Ei siis mikään turha auto meillä.
Koirakin alkoin muutama kilometri ennen kotia haluamaan pois häkistään. Siihen asti oli ollut aivan hiljaa. Vissiin rankka viikonloppu pentukoiran kaverina. 

Tässä vielä kuva meidän Maxi Cosi Mura4:sista kun niissä on kova koppa. Olikin jo aiemmin semmoista kuvaa jossa niissä on turvakaukalo. Näihin saa sitten myöhemmin ratasosan, että pitkään menee.

ihanan arkinen torstai

Eilen aamulla soi puhelin ja kummipoika ilmoitti että "mä Turun sinne kotta" Äitinsä kysyi taustalta että millä meet niin totesi vaan "äitin autolla" Pakkasta oli -18c niin aatelin että ehkä on parempi että mä meren sinne. Pakkasin uimakamat mukaan ja niin me käytiin pojan kanssa kahdestaan uimassa Lohjalla Neidonkeitaassa. Oli kyllä niiiin mukava päivä. Kaupan kautta kotiin ja leipomaan sämpylää sekä tekemään ruokaa. Semmosia ne ihanat päivät on. Täynnä arkisia asioita..

Kesäloman alku

Esimmäinen päivä kesälomalla.. Tästä se alkaa kolmen viikon kesäloma :) Sopivasti tuli pakkasetkin samaan syssyyn. Reilu sentti lunta maassa, just sen verran että on valosaa. Pakkastakin oli ihan kivasti -11. Veinkin sitte ensimmäisen lomapäivän kunniaksi kaikki petivaatteet ottamaan pakkasta. Josko sitä huomenna vaikka siirtyis vaatehuoneen kimppuun. Pitää käyttää hyväks nää tän talven pikku pakkaset ja tuuletella. 

Heräsin kiltisti miehen kanssa aamupalalle ja sen jälkeen meinasin mennä vielä pikkusen lepäämään. Ehin mä varmaan torkahtaa ennen kun soi puhelin ja kummipoika soitti että "lähetkö sä meijän kanssa kilpputorille, äitin, vennelin ja mun kanssa." Mitenkäs muuten kun voinhan mä lähteä. Lomalla kun olen.

Masuasukki on aika aktiivinen kaveri ja alkaa olla jo sen verran "voimakas" että liikkeet todella tuntuu. Ja makuu asento ei todellakaan ole enää nii mukava. Onneks meillä on noi tempurin patjat. On muuten ihan sika hyvät! Ei tartte asentoakaan niin usein muuttaa kun patja antaa ihanasti periksi. Suosittelen! 

Se liikkuu

Eilen piti taas kutoa tota neuletakkia, mutta joo aloitin sitä. Jonkin aikaa kidottuani katoin että jotain oli pahasti pielessä. Liian väsyneenä olin laskenu koneelle silmukat ihan päin mettää.. Tarkemmin sanottuna keskikohta oli jossain muualla kun keskellä. Olis tullu sivunapit. No työ pois koneelta. Kaikki valmis purkuun, kone kasaan ja ärsytys oli valmis. En jaksanu enää aloittaa uudestaan. 

Illalla sitte ihanan aikasin nukkumaan, mutta 5:n aikaan asukki ilmoitti aamujumpasta. Se oli herätys mulle. Kaksi tuntia pyöriskelin ja datailin, kunnes taas sai pikkusen nukuttua. Yritin mä ottaa ton vieressä nukkujan kädestä kiinni että olis ees ollu mukavampi tunne, mutta kiukkunen riuhtasu ja kyljen käännös. Siis ole vaan hereillä mä nukun. Kai se uni joskus seiskan jälkeen palas. Ennen kymppiä nousin aamupalalle. Aina vaan ei mene putkeen....

Aamulla lueskelin tota neuvolasta saatua vauvan odotus-kirjasta ja sieltä rv30 kohtaa. Oli niin osuva pätkä: