Eilen piti taas kutoa tota neuletakkia, mutta joo aloitin sitä. Jonkin aikaa kidottuani katoin että jotain oli pahasti pielessä. Liian väsyneenä olin laskenu koneelle silmukat ihan päin mettää.. Tarkemmin sanottuna keskikohta oli jossain muualla kun keskellä. Olis tullu sivunapit. No työ pois koneelta. Kaikki valmis purkuun, kone kasaan ja ärsytys oli valmis. En jaksanu enää aloittaa uudestaan.
Illalla sitte ihanan aikasin nukkumaan, mutta 5:n aikaan asukki ilmoitti aamujumpasta. Se oli herätys mulle. Kaksi tuntia pyöriskelin ja datailin, kunnes taas sai pikkusen nukuttua. Yritin mä ottaa ton vieressä nukkujan kädestä kiinni että olis ees ollu mukavampi tunne, mutta kiukkunen riuhtasu ja kyljen käännös. Siis ole vaan hereillä mä nukun. Kai se uni joskus seiskan jälkeen palas. Ennen kymppiä nousin aamupalalle. Aina vaan ei mene putkeen....
Aamulla lueskelin tota neuvolasta saatua vauvan odotus-kirjasta ja sieltä rv30 kohtaa. Oli niin osuva pätkä:
Illalla sitte ihanan aikasin nukkumaan, mutta 5:n aikaan asukki ilmoitti aamujumpasta. Se oli herätys mulle. Kaksi tuntia pyöriskelin ja datailin, kunnes taas sai pikkusen nukuttua. Yritin mä ottaa ton vieressä nukkujan kädestä kiinni että olis ees ollu mukavampi tunne, mutta kiukkunen riuhtasu ja kyljen käännös. Siis ole vaan hereillä mä nukun. Kai se uni joskus seiskan jälkeen palas. Ennen kymppiä nousin aamupalalle. Aina vaan ei mene putkeen....
Aamulla lueskelin tota neuvolasta saatua vauvan odotus-kirjasta ja sieltä rv30 kohtaa. Oli niin osuva pätkä:
aika hyvä toi teksti =D eipä meilläkään yöllä kyllä juurikaan tule kaveria kädestä pittään kii, yksin saan valvoa... ;D jops se lohduttaa ;))
VastaaPoistaNiinpä.. Ihan perus.. Ja niin kuin yössä tekstissä sanotaan... :)
VastaaPoistaMuistan kun T:n kanssa valvoskelin loppuraskaudesta. Niitä aikoja odotellessa. :)
VastaaPoista