Toisen romu on toisen aarre

Paikallisella fb-kirpulla joku ilmoitti että saa hakea kassillisen vauva, kaksplus ja meidän perhe lehtiä. Suurin osa 2008-11.. Mä sitten ilmoittauduin ja kävinkin ne eilen hakemassa. Kiva kun on jotain luettavaa. Saa kaikessa rauhassa käpertyä sohvan kulmaan lueskelemaan. On jotain tekemistä. 

Eilen aamulla paistoi aurinko, mutta jossain vaiheessa se humpsahti pilviverhon taakse. Nyt taas jaksaa paistaa ja me käytiinkin jo Hessun kanssa pikku lenkillä. Kyllä se kesä siltä tulee.
Ja josko tää nyt oli viimeinen viikko ilman vauvaa.. Huomenna onkin jo se yliaikaisuus tarkistus.
Rv41+4

Kuulumisia

Eilen käytiin kattomassa pikkusen kirppari pöytää ja samalla toisella kirppiksellä. Mieheni pongasi tommosen mobile. Mitä meillä ei ole, sitä ei tarvita. Joten ostimme sen. Uusi, käyttämätön. Katotaan sitte tykkääkö vaavi siitä. Toisaalta, mitä pidemmälle tää on mennyt nii sitä enemmän mua on alkanu pelottaa että jos tää ei pääty hyvin..

Kävin neuvolassa tänään ja se olikin viimeinen käynti ilman vauvaa.. Olikin yllätys, kun vauva oli kääntynyt. On ollut jo monta kuukautta massun vasemmalla puolella selkä. Nyt oli oikealla. Kuvittavinta tässä on että oli kiinnittynyt jo viikko sitten, eli sen on ollut pakko irrottautua ja kääntyä. Sanoinkin että ainut positiivinen asia on että oli sentään pää alaspäin. Soitinkin sitte heti äitipolille. Sain ajan torstaille klo 13:00. Sinne siis jos ei ennen sitä halua syntyä. Neuvolan täti sanoi että voi olla että silloin saatetaan alkaa käynnistelemään kun viikonloppu on edessä. Katotaan mitä tuleman pitää. 

Viimeyönä sentään tuli nukuttua. Mutta unet loppui jo kuudelta aamulla. Mikäs siinä. Toivotaan että nyt joko ennen tai viimestää to tapahtuu jotain. Edellisyö meni nimittäin valvoessa. Olin 2-6:00 hereillä. Aamuyöstä sain vähän unta ja niillä 2x3h unilla sitte meni koko päivä. 

Nyt soitti kummipoika että: "saadaanko me tulla teille kaffille?" No tottakai! Niitä odotellaan.. :)

Ärsyyntymistä ilmassa

Taas tänään soitin äippäpolille niin kun neuvolasta suositeltiin. Mutta jo valmiiksi ärsytti soittaa kun tiesin että ei mitään hätää. Ei haittaa vaikka kävely turvonneilla nilkoilla alkaa iltapäivästä olemaan sula mahdottomuus. Ääni alkaa painumaan pikkuhiljaa ja paineet vakiintunu yli 90.. No ei ole raskausmyrkytys oireita niin antaa vaan olla. Joopa joo. 
Sitte kaikki sanoo että nauti kun saat olla ja tehä mitä haluut. No niinhän mä saan olla, kun mitään en pysty tehä. En edes ottaa lattialle pudonneita tavaroita. Ja tehdä voin kaikkea, istua ja katella ulos. Makaa sängyssä. Kutoa vaikka kädet ei tunne mitään.. Voinhan mä kaikkea tehä. Pitäs seuraa vauvan liikkeitä, mutta koko ajatuskin ahdistaa. En halua keskittyä siihen ollenkaan. Taidankin vaan antaa kaiken olla. 
Äippäpolilla sanoi vaan että ole ja lepää. Juo, syö mansikoita ja ananasta. Ja voit liikkua. Niin mä käyn koiran kanssa kahesti päivässä lenkillä, mutta neuvolasta sanoi että ei kantsis ko paineet niin korkeet.. Mä en enää soita sinne. En jaksa.

Sori avautumiseni mutta nyt alkaa olla pinna pikkusen kiree kaikkeen..

Puuhasteluja vauvaa odotellessa

Eilen olis ollut neuvola, mutta soitin sinne aamulla ja peruin sen. Sanoin mun terkkarille että mä lähen shoppailemaan... No sinnehän me. Popin ostoksille taas... En ole ikinä ostanu ihan pieniä lastenvaatteita, mutta nyt ostin 50cm jumpsuitin. 
Väkeä oli outlet alueella ja ihmiset vaan tunki ja tunki, jyräs vaunuilla jne. No sitte se alun jälkeen vissiin laantu. Eikä mekään mitään kummallista tarttettu. Pääasia että pääs kattelemaan.

Tosiaan oon nyt sitte yrittäny ottaa rauhallisemmin tai jotain sinnepäin kun on pitäny viime torstain neuvolan jälkeen seurata noita paineita. Eilen sitte tuli kovimmat, alapaine oli tasan sen 100, mutta vaan kerran parin tunnin päästä "paljon" parempi 98. Ei ole huolta jos noita 100 ei tuu montaa. Niin ne sairaalasta sanoi. Rv40+4

Sain sen villapuvun tehtyä loppuun vaikka otti pannuun yhessä välissä. Kasasin. Prässäsin. Ompelin napit ja tadaa, ihan hieno. kokeilin siskon lapselle sitä silloin kun siinä ei vielä ollut nappeja niin oli se kiva. 

Onko supistellut? Mitä ne on?

Vielä perjantaina paistoi aurinko ja ulkona oli +8c. Kävin Hessun kanssa lenkillä ja nautin keväästä. Lauantai aamuna sai sitten herätä lumipyryyn ja nyt on lunta enempi kuin koko talvena yhteensä. Aamusta olikin jo -8c, mutta aurinko paistaa. Nyt vaan lämpimästi päälle. Ei enää pelkällä hupparilla tarkene. Mutta vielä pakkasen aikana koiran kanssa pihalle nii säästyy yksi pesu kerta.

Rv40+2 on menossa. Yöllä Juuso herätti mut kun pitkin ihan kauheesti sänkyä. Oli jokinkin painajainen, jota en sen tarkemmin muista. Ainut mitä siitä muistan on että en saanut henkeä. Aika vaikea nukkua, istua tai liikkua kun ottaa niin hirveesti henkeen. Saa nähä mitä tästä tulee. Huomenna taas neuvola. 
Viimeks käski seurata paineita ja mä seurasin yli ton 150/90 mentiin 99%:sesti mittauksissa. Mutta ton alapaineen pitäs olla yli 100 että olis jotain häikkää. Mä vaan oon tämmönen vyöryvö keilapallo. Viimeviikolla neuvolassa tätikin sanoi että en mä enää sua oikeesti odottanut. Huomenna kun menen taas niin näkee että ei tää tästä mihinkään muutu.. 
Mä muistan kun yksi ystävä odotti esikoista ja siltä oli neuvolassa kysytty että onko supistellut. Johon hän oli kysynyt että mitä ne on, miltä ne tuntuu? Oli neuvolan täti sanonut ettei oikeesti tiiä. Mulla on aikalailla ton neuvolan tädin tuntemus. Mistä mä tiiän mikä on supistelua. Onko sitä? Ja miltä se tuntuu? Mä tiiän mikä on hengenahdistus, liitoskipu, närästys, turvotus, yms. mutta en mikä on oikea supistus. 

Aloin viimeviikolla tekemään vauvan villapukua ja sanoin tossa pe että ei se synny ennen kun puku valmis. No enää siitä puuttuis päättelyt ja napit. Mutta musta se ei ole hyvä, joten saattaa jäädä päättelemättä ja napit ompelematta. 

rv39+5

Olo alkaa olla kammottava. Ei mua supistele (en kyllä tiiä mitä se on) eikä satu. Mua vaan särkee päätä. Jalat kun tukit. Oikeasta kädestä pois voima ja sormenpäät tunnottomat. Kun ituu niin henki kulkee, mutta jalat turpoo niin että paha kävellä. Kun makaa niin yskittää kun henki ei kulje...
Kuulostaa kamalalta mutta vielä viikko sitte oli silleen että ihanaa tulee vauva, nyt jos kysytään liikkuuko se nii sanoisin että en tiedä. En ole miettinyt. En jaksa ajatella enää koko vauvaa kun omassa olossa on niin paljon ajateltavaa. Aamu ja iltapala menee väkisin, kun on seuraa. En mä itelle jaksa ruokaa laittaa. Ei tee mieli. Psyyke pikkuhiljaa pettää........ 
Mä luulen että joku muukin on joskus kokenut samaa. Tai mä ainakin toivon että joku tunnustaa kokeneensa jotain samankaltaista.

Tänään taas neuvola. Jos jotain sieltä sais. Mä en jaksa enää raahautua sinne vaan kuuntelemaan sydänääniä, kun ne ei nyt just ole se mikä mua jaksais oikeesti kiinnostaa. Mä tiiän että vaikka tää menis viis päivääkin yli nii se ei ole yli, koska laskettua aikaa muutettiin silloin jossain vaiheessa, mutta mä en vaan enää itse jaksa. 

Oon mä saanu jotain positiivistakin aikaseksi. Vaihdoin osaan kukkiin multia ja toisiin lisäilin. Kylvettiin myös kummipojan kanssa kukkia. 

En näe kuka olet kertoisitko käynnistäsi

Olisi mukava kun jättäisit jonkun viestin täällä käydessäsi. 

Jos olet tuttuni niin olisi mukava saada sekin tietää.

Ihanaa kevättä sinulle!

Auringosta saa voimaa

Toinen yö jo aika uneton. 
Ei satu, 
  ei vauva potki. 
    Ei vaan mitenkään päin tuu unta. 

Tuntuu aika kurjalle vaan maata sängyssä ja ootella unta. Toki siinä vessassa tulee käytyä ja muuta semmosta, mutta ei sitä viittiny viimeyönä alkaa mitään säätämään. Josko sitä joskus nukuttas.

Eilen oli ihana päivä vaikka yö oli muutaman tunnin unilla. Aurinko paisto ja olikin niin mukava käydä miehen kanssa yhdessä aamusta koiraa pissittämässä. Arkisin kun sen kanssa yksin kulkee tuolla ulkona nii on välillä kiva jakaa se jonkun kanssa. Kotona piti sitte laittaa ruoka uuniin, mutta eihän meillä mitään ruokaa ollutkaan, joten ei kun odottamaan että kaupat aukeaa. Samalla kauppa reissulla käytiin sitten kirpparilla katsomassamiten oli myyntipöydässä tavara liikkunut. Olihan se. Siitä sitten kaupan kautta kotiin. Ja kun oli syöty  nii mun vanhemmat soitti ja tulivat päiväkaffeelle kera siskon ja veljen. Voi kun noista saa niin paljon voimaa.. Siitä ilostuneena lähimme viereisen lentokentän ympäristöön kävelemään. Ja sieltä palatessa soittikin kummipoika 2,5v että saavatko tulla kylään. Ihana päivä. Ei haittaa vaikka ei niin nukkuiskaan yöllä jos päivissä on sitä jotain.

Tänään taas paistaa aurinko. Kodin jo imuroin ja huomasin että sipulikukat puskee nurmen alta, joten pitääkin sitten haravoida lintujen ruokinnan roskat pois, että saa kukat kukia rauhassa. Kirpparillakin olisi tarkoitus käydä ja hakea kukkamultaa. Kiireinen päivä siis, mutta on se mukavampaa kun olla yksin kotona ja tuijotella seiniä. 

Tässä vielä mun lauantain PoP:

RV 39+1 unettomuutta

Ensimmäinen lauantai etten ollut enää torilla. Olisi kai sitä jotenkin pystynyt hampaat irvessä olleen. Turvotusta alkaa oleen sen verran paljon ettei jaksa pitkään pystyssä olla. Tietenkin vakiosiakkaat heti kyseli, että onko vauva jo syntynyt. Ei, ei ole vielä.. Käytiin sitten sisko kanssa jumbossa pop.in outletissa. Jotain tarttui mukaan.. Ehkä ens kerralla paremmin kun tietää sukupuolta.. 

Viimeyö meni taas huonosti. Nukuin yhteensä max 8h. Yhdestä neljään mä tein kaikkee muuta kun nukuin.. Mm.söin, datasin, täytin ritikkoa. Ei vaan voinut olla pelkästään sängyssä. Aamulla kumminkin loppui uni jo kahdeksan aikaan. Sitä siirryin sohvalle ja siitä aamupalalle. Mieskin hersäs joskus yhdeksän jälkeen aamupalalle ja siitä sitten koiran kanssa uloslenkille. Sunnuntain aamusauna on niin luksusta. 

Toivottavasti päivä menee paremmin kun yö. Mukavaa sunnuntaita jokaiselle!

Vauvamasu; oma vai yhteinen?

Luin kivan blogi kirjoituksen ja heti mieleeni nousi asiat joita raskauden alkuvaiheessa ihmettelin. Onko vauvamasu jotenkin kaikille yhteinen. Jopa ne ihmiset jotka eivät koskaan laskeneet kättä olkapäälle tms. ovat alkaneet taputella ja sivellä vatsaani. En minä heidän vatsaansa hivele tai koskettele. Miten niin se on hellyyttä vauvalle? Minun mahanihan se on. En osaa sanoa että näpit irti tms. Sulkee vaan koko itsensä ulkopuolelle tilanteesta. 

En tiiä kokeeko kukaan muu samaa vai onko se muiden mielestä sallittua..? Mä ite olen päättänyt että en koske toisten mahoihin, mun en omankaan koskettelusta tykkää. Sama on, että en oikein osaa puhua omasta raskaudesta jollei joku sitä keskustelua itse aloita. En halua olla tyrkyttämässä omia ajatuksia ja tuntemuksia. Joskus on mukavaa istua ystävän kanssa kahvilla ja höpöttää, mutta toisinaan on mukavaa vaan olla ja puhua kaikesta muusta. 

rv33+5

rv38+4

Uimassa

Tänään oli uimapäivä. Sisko soitteli aamulla ja kyseli, että haluunko lähteä heidän mukaan uimaan Vantaalle Flamingo spa:han. Tottakai minä halusin. Oli mukava päästä heidän mukaan. Mä olin kuvitellut sitä paikkaa ihmeellisemmäksi, mutta ei ollutkaan mikään super kummoinen paikka. Jostain syystä kun noi liukumäet ei niin kauheesti vietellyt. Kummipoika alkoi jossain vaiheessa kysellä että missä se toinen uimapaikka on? Oli nähnyt altaasta että ylempänä oli Hesburger ja sitä tarkoitti. Eväät kun oli jääneet autoon niin päädyimme siis herkuttelemaan Hesen herkuilla. Kiva retkipäivä siis.

Pikkusen taidan olla paksussa kunnossa.. :) Huomenna taas neuvola. Katotaan missä mennään. Ainakin turvotus jaloissa on ihan järkky. Voi kun vois kulkea paljainjaloin muuallakin kuin vaan sisällä..

Onko olemassa tyttöjen ja poikien juttuja?

Kuka määrittelee että on olemassa tyttöjen ja poikien juttuja? Miksi muka tyttö ei voi omistaa pikku autoja ja poika nukkea? 
Miksi ihmiset hämääntyy kun tyttö ilmoittaa leikkivänsä autoilla tai poika kertoo uudesta nukestaan?

Kummipojallani on ollut aina joku nukke ja nyt 2,5vuotiaana hän sain ihan oman hienon nuken Baby Annabellan. Oli niin onnellinen pieni poika. Samoin toinen pieni tyttö ihminen halusi aina kaupasta autoja. Häneltä kun joskus kysyttiin että mitä haluat synttärilahjaksi nii vastaus oli semmoisen ison aurarekan.
Itse olen omistanut pikku autoja niin kauan kun tiedän. Ensimmäisen kaukoohjattavan auton sain 7-vuotis syntymäpäivälahjaksi. On muuten ehjä vieläkin. Mikä määrittelee että tytöt saavat leikkiä vain jollain tietyllä lelulla koska ne on tyttöjen? Eikö tämä asenne lähde lapsen omista vanhemmista tai lähi piiristä. Sama on lasten vaatteiden väri. Poikien väri on sininen, tyttöjen punainen- kuulee niin monesti rivienvälistä. Se nostaa ainakin minulla karvat pystyyn. Ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä. On vain tylsien, kapeakatseisten aikuisten mielipiteitä. 

rv38+2

Viikonloppuna juhlistettiin ihan perhepiirissä mun 30v synttäreitä. Samalla meni meijän ensimmäinen hääpäivä. Kaveri puhu kuinka he olivat käyneet hääpäivänä syömässä ja ettei sitä päivää voi unohtaa. Mä totesin että me juhlistettiin sitä nukkumalla puol kymmeneen asti.. Kun jokaisesta päivästä tekee pienen juhlan niin ei tarvi keksimällä keksiä hääpäivälle mitään. 
Jotenkin hassua ajatella että on ite jo 30 vuotta. Tässä vaiheessa se on vaan kasa numeroita. Mieskin 5vuotta nuorempi. Nyt sitä ei aattele, mutta 20vee neitinä olis ajatellu että mikä 15vee teini. Niin ne vuodet tekee tehtävänsä. 

Eilen musta tuntu että liikkuuko toi vaavi ollenkaan, mutta ehkä se vaan latas akkuja. Illalla liikuskeli, mutta ne liikkeet on erilaisia. Nyt on jumppaillu aamun, mutta joko noihin tottuu tai sit se on ahatutumassa/haluamassa pois kun pikkusen eriltä tuntuu. Ei pahassa mielessä..