Satukasetilla

Satukasetilla

torstai 20. marraskuuta 2014

Tavallista aherrusta

Pää on ollut niin pyörällä että on ollut lähes mahdotonta kirjoittaa tänne mitään kun ajatukset ei toimi. 

Eilen pitkästä aikaa kokkailin taas pakkaseen pojalle ruokaa. Kolmea eri sorttia ja ihan mukavaa puuhaa oli. Onhan se pikkusen työlästä ja aikaa vievää, mutta hauskaa! Ja tuli kyllä hyviä. Pojalla on ihania ilmeitä kun saa äidin tekemää ruokaa. Hymyilyttää ja ihmetyttää.. Onhan ne purkkiruokiin nähden makuisia.



Kahvinkeitinkin saapui meille! Siis se oikea oranssin värinen. Hauska huomata että samassa pahvilaatikossa kuin edellinen. Lippulappusta oli päällekäin ja limittäin, mutta perille osasi. Pikkusen oli keitin muuttunut näiden kuukausien aikana. Ihan hippusen vaan, mutta huomasin. Samanlaista hyvää kahvia tuokin keittää. 


Oon keräilly piltti ja bona purkkien kansia, joista olisi ajatus rakentaa aistimuisti peli. Alku hyvä, mutta katsotaan mitä tuleman pitää..




torstai 13. marraskuuta 2014

Kiireinen viikko

Kahvinkeittimestä kirjoittelin joskus. Oli se OBH:n oranssi keitin jossa oli vikaa. No he lähettivät uuden, joka olikin kultainen. Sitä yritimme kaksi kertaa palauttaa sitä matkahuollon pisteeseen (valintatalo), mutta aina jotain oli pielessä. Kolmannella kerralla miehelläni meni hermot ja hän meni matkahuoltoon. Siellä ystävällinen mies laittoi asiat järjestykseen ja saimme keittimen matkaan. Jes! Muutama päivä sitten sain viestiä että uusi keitin on nyt lähtenyt ruotsista meille. Saa nähdä mikä päivä se tupsahtaa ja onko se nyt oranssi. 
OBH hyvitti kaikki palautusyritykset meille uunivuualla tai jollakin muulla tuotteella. Hyväksyimme uunivuuan ja ihanan värinen sekin oli. Ja testattu on jo, tosi hyvä! 


Viikko on taas mennyt nopeasti asioita järjestellen ja sumplien. Unelmia. Niitä on ja pitää ollakin. Nyt saanut niille jonkinlaista suuntaa ja aatetta. Joitain asioita pitää funtsia eritavalla. Mutta täältä tullaan. 
Oon tässä vähän pitänyt ompelussa taukoa, vaikka posti ison kasan kangasta yms. toikin. Enemmän ollaan pojan kanssa käyty kirjastossa etsimässä Ottobre-lehtiä ja samalla Miina ja Manu CD-kirjoja. 

Pikkuinen poikammekin kasvaa hurjaa vauhtia. Ensimmäiset hampaat tehtiin salaa. Ja peruutus sekä pyörintä vaiheet löydetty. Vauva se silti vielä on. Meidän pikkuinen mussukka!
Tänään oli mummullakin tunnin hoidossa ja hienosti olivat pärjänneet! Iso poika siis. 



Olen yhdessä FB-ryhmässä nimeltään maalismammat ja siellä meillä oli semmoinen ketju jossa annoimme toisillemme ylläreitä. Eilen hain postista poikamme yllärin. Kiva saada jotain postista.. Kiitos lähettäjälle.


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Ajatusten lankakerä

Pää niin täynnä ajatuksia. Ei oikein tiedä mitä ajatella mistäkin ja ajatellako mitään. Niin paljon asioita tapahtunut lyhyellä ajalla. Yrittää vaan selviytyä arjesta eteenpäin. Sais tästä lankakerästä kiinni ja löytäis pään. Sais jotenkin ajatukset päässä kasaan. Mikä on seuraava siirto tässä pelissä. Ja mihin asti voimat riittä. Ja voiko siirtoja oikeesti tehä.. Huh...


Ystävät nähtävästi oli ja meni. En tiedä, mutta ei ainakaan ole kuulunut sen jälkeen kun pyysin heitä meille juttelemaan. Kaiken sen kökköjutun jälkeen. Kohta siitä on kulunut kuukausi, mutta mitään ei ole kuulunut. Kattoo nyt miten käy. Sanoin silloin että pallo on heidän, ja näin me menemme. Tulevaisuus näyttää mitä tuleman pitää. 

Asuntojen katselua olemme tehneet. Siitä syntyneiden ympäristössä eriävien ajatusten takia en asiaa kauheasti valota. Uusi vai vanha talo!? Onko uusi talo vain itse rakennettu ja onko vanha 1930-luvulta? Voiko uusi ollakin 2000-luvulta vai onko se jo vanha kun siinä on joku asunut? 
Me emme joka tapauksessa ole ajatelleet rakentaa/rakennuttaa. Toisille se elämänvaihe sopii ja toisten ei sitä edes kannata ajatella. 

maanantai 10. marraskuuta 2014

Isänpäivä

Meillä oli ensimmäinen isänpäivä. Ihana päivä!

Aamulla kun poika heräs menin keittämään kahvit ja laittamaan aamupalaa. Jaksoivat mies ja poika kiltisti olla sängyssä odottamassa. Siinä sitten vein miehelleni kahvia ja voileivän sänkyyn. Poikaa nauratti kun annoin hänen tekemäänsä isänpäivälahjaa isille. Kahvit ei kaatuneet sänkyyn ja leipäkin näytti maistuvan. Mutta ette arvaa mikä oli ensimmäinen kommentti!? En ole pessyt hampaita. Nauroin, olisiko pitänytkin viedä hammasharja. 

Pojan isänpäivä lahjan valmistimme siskon luona idässä. Helppo Tehdä lapsen kanssa ja isomman kanssa siitä voi tehdä jo esittävämmän. Avaimenperä. Etsimme aluksi askarteluliikkeistä cernit massaa, mutta löysimme vastaavaa, mutta pehmeämpää. Toimii kuin muivailuvaha ja uunissa paiston jälkeen kovettuu. Koru piikit laitoimme möntteihin jo ennen paistoa. Ja paiston jälkeen kokosimme ketjot ja kiinnitimme avainlenkin.


Yhdessä valmistimme isänpäivä päivällisen perheelleni. Eli siis minun vanhemmilleni ja sisaruksille perheineen. Lukuunottamatta idässä asuvaa siskon perhettä (ikävä!). Perunamuussia, uunilohta ja salaatteja. Oli niin ihanaa viettää aikaa yhdessä. 



Vieraiden lähdettyä tiskit koneeseen ja suuntana pojan isopappa. Taas kakkua ja kahvia samalla porukalla. 
Illanpäälle vielä siskon perheellä kyläilimme. Poika viihtyi niin pitkään lattialla leikkien kun serkkupojat häärivät ympärillä. 

IHANA ISÄNPÄIVÄ! Perhe on PARAS!

torstai 6. marraskuuta 2014

Lelut osana kasvua

Tänään mietin lelujuttuja..
Lapsellamme on lelujen kirjo. Siis leluja on todella paljon. Ihan laidasta laitaan. Autosta nukkeen ja palikasta palloon. On ulkolelua ja sisälelua. Ja poikammehan on jo 7kk. saatat hymyillä. Juu tiedän ettei tämä määrä ainakaan pienene. Mutta lelut ja KIRJAT (joita on pahvilaatikollinen) ovat minulle tärkeitä ja haluan myös että niitä on. Haluan opettaa lastani että leluja ja kirjoja ei saa rikkoa. LEikkiä saa ja saahan ne kulua, mutta rikkomalla rikkoa ei saa. Mietin myös että lelut jotka lapsellamme on ovat meidän valitsemia. Lelun jonka hänelle annan on minusta kiva. Minulla on suuri vastaa lapsen kasvattamisessa. Teen paljon valintoja hänen puolestaan. Jo leluista lähtee pienen maailma.

Tykkään puisista leluista..

Tykkään vanhoista leluista..

Tykkään laadukkaista leluista..


Tässä vielä kaunis ajatus..


Haluan myös antaa syliä ja rakkautta. Opettaa lastani kunnioittamaan lähimmäisiä ja välittämään avoimesti rakkaistaan. Haluan että meillä näytetään tunteet ja puhutaan niistä. Haluan lapseni oppivan juurensa ja oikeudenmukaisuuden.
Monet näistä onkin toiveita jotka tulevaisuus näyttää.

Ajatusten rattailla

Tänään kävimme asioilla kävellen. Siinä ehtii miettiä kaikenlaista.

Junaradan poikki kulkee meidän oikoreitti lähikauppaamme Prismaan. Joskus joku ystävällinen oli tehnyt ojan ylitykseksi mukavan sillan. En tiedä ketä se häiritsi, silta nimittäin poistettiin ja paikalla on nyt pieni putki ja soraa. Ojan pohjan kautta kulkee polku. Joku varmaan aattelee että Hanko-Hyvinkää rata on hiljainen, mutta ei. Tasa tunnein siitä kiitää tavarajunia diisel veturien vetäminä. Se ääni on jo niin tuttu että ei tarvitse kelloa katsoa tietäen mitä se on. Ja moni varmaan muistaa kesäpäivinä kuinka rautatiellä on se oma tuoksunsa. Siinä on sitä jotain. Vielä 1983 tuossa kulki henkilöjuna. Josko vielä joku päivä..






Tässä samassa paikassa neljävuotta asuneena sain aluksi ihailla erään vanhan talon ulkopuolen remonttia. (Sisältä kuulemma aiemmin remontoitu?!) Katselin kuinka vanhasta harmoonitehtaasta tulee kuin uusi. Monesti pihalla haukkuivat koirat ja lasten leikki kantautui puiden välistä. Joulun aikaan joka ikkunalle syttyi kynttelikkö ja yhteen iso tähti. Jotain kumminkin tapahtui. Viime syksynä ei enää valot syttyneet. Tähtikin oli mustana. Sama tähti ja valot ovat ikkunoissa edelleen. Kukaan ei ottanut niitä kesäksi pois. Tikkaat nojaavat seinäävasten ja telineillä on toiset. Pihalla betonimylly on suu auki kuin huutaen päästä työhön. Kesä tullessaan vain toi pitkänheinän. Kaikki hautautuivat sen sisälle. Nyt syksyn lakastuttaessa luontoa kaikki taa paljastuu. Mieleen hiipii kysymys, mitä tapahtui. Näyttää kuin talo itkisi kohtaloaan. 




Lunta alkoi hiljaa sadella mitä pidemmälle pääsimme. Ihanaa heti valoisampi päivä kun eilen.


tiistai 4. marraskuuta 2014

Sadepäivä

Flunssa on aikaa, muttei voimia

Niin kurja. Itsellä päätä särkee ja ihan tukkoinen olo. Poika kanssa ihan tukossa. Semmonen sairastupa täällä sitten on. Ei oikein jaksa lähtee minnekään tai tehdä mitään. Pyykkivuorta olen  sentään yrittänyt pienentää ja ruokaakin vähän väsätä. Miksköhän tää flunssa uusii itseään. Ei siitä kauaa ole kun viimeksi olimme nuhasia. Nyt syksyllähän se oli. Tulis ne pakkaset nii pöpöt kuolis. 
Kävin tänää hakee kaverilta ostamani vauvan vaatteet. Saadaan vähän tota isompien vaatteiden määrää kasvatettua. Samalla käärin pyykkinarulta pieniä pois. Aika paljon sitä vaatetta ja muuta on pieneksi jäänyt. Yksi äitiyspakkauslaatikollinen. En mä kaikkea ole säästänyt. Aika paljon laittanut poiskin. Kirpparille jonkun muun aarteeksi. Saapi sitten ihan luvalla ostella uusia. 
Kirppari pöydän voisi käydä varaamassa. Se on jännää seurata miten mun roska on jonkun aarre. No onhan se jonkun roska myös mun aarre.. Tässähän ihan innostuu itsekkin kun ajattelee.

Suunnitelmia

Tänää on taas se neuvolan ryhmä jossa olemme käyneet koko perhe. Välillä tuntuu ettei millään jaksa lähteä ja että ei siellä mitään ole. Mutta toisena hetkenä se on semmoinen pieni voimavara. Erilainen harrastus. Se vaan vie joka toinen viikko yhden illan kokonaan. Mutta ei kai sitä enää montaa kertaa ole. Voimaa vanhemmuuteen on sen nimi. MLL:n projekteja. Semmonen perhevalmennuksen jatke. Siellä voi puhua kaikesta avoimesti eikä ne asiat jatka matkaa.
Asuntojakin olen tässä samalla katsellut. On tää 55,5m3 aika pieni kolmelle. Varsinkin kun ei ole kunnon varastotiloja eikä kaappeja. Yksi pieni vaatehuone vaan. Yhdelle ja kahdelle tämä oli loistava asunto, mutta kolmelle alkaa olla ahdas. 
Hui, sanoin jo että ahdas vaikka poika on ihan pikkiriikkinen. Miten on sitten kun hän kasvaa ja tarvitsee enemmän tilaa. Nyt jo on pyöriessään aina jumissa kun kaikki on niin lähellä. Ja sitä kaikkea on niin paljon..

maanantai 3. marraskuuta 2014

Lomalta paluu

Viikko reissussa ja täällä siis hiljaista. 

Sinivalkoisin siivin Helsinki-Joensuu. Ihana viikko siskon luona. Tuli tutuksi mm. kirpparit ja perhekerho. Poikakin oppi serkkujen mallista paljon uusia asioita. Nyt pyöritään ja peruutetaan vauhdilla. Eka hammaskin on tullut, mutta hammaspesu onkin mukavaa ja jännää. 





Paluu arkeen alkaa harmaassa säässä. 

Tenava treffeillä on tänään valokuvaus. Sinne siis on suuntamme vielä. 
Pyykki konekin saa laulaa viikon edestä. Onneksi kylmästä ja kolkosta kodista on tullut hetksessä taas lämmin ja kotoisa.








Anonyymi, arka ihminen mielipiteensä kanssa

Kirjoitteluni herättää ajatuksia ja se on tarkoituskin. Eras kärkäs anonyymi tulkitsee kirjoituksiani haluamallaan tavalla ja on sitä mieltä että minulla on väärät ajatukset. Hän lukee rivien välistä omia ajatuksiaan ja haluaa olla omaa mieltä joka asiasta. Hän ei näe muiden ajatuksia oikeina vaan hänen omat ajatuksensa ovat oikeat. Ihmisten ei tulisi olla persoonia vaan samalla tavalla ajattelevaa kommunistista massaa jossa kaikilla on samat päämäärät. Tämä anonyymi joka ei uskalla kirjoittaa omalla nimellään on myös sitä mieltä että minä en päästä miestäni minnekään. Ja että me menemme AINA kaikkialle vain yhdessä. Anonyymi siis päättelee itse asioita käymättä meillä kylässä ja kysymättä mitä meille oikeasti kuuluu. Anonyymi tekee myös päätelmänsä MINUN ajatusten ja pienien kirjoituksieni mukaan. 
Nyt olin juuri itse viikon reissussa ja mieheni yksin kotona. Koko maailma avoinna tehdä ihan mitä vaan. Mitä hän teki. Sen tiedän, mutta se ei ole asia jota täällä kirjoitan. Anonyymin mielestä on pariskunnilla pitää olla omia menojaan. Ja onhan meillä. Kuka niin on väittänyt ettei ole. Mutta meillä menoja on kummallakin samassa suhteessa. Ja jos ei ole kuin poikien menoja tarjolla vuoden ajan vaikka kuinka olemme yhdessä yrittäneet yhteisiä ja sen semmoisia menoja. Niin asialle emme voi mitään. 
Hyvin toimiva parisuhde perustuu myös rakkauteen, toisen ihmisen kunnioittamiseen ja yhdessä sovittuihin pelisääntöihin. Meillä on omat perheen arvot ja säännöt. Niitä kunnioitamme. Mutta jos anonyymi ei niitä hyväksy ja kunnioita että me olemme erilaisia kuin te niin en pysty auttamaan.
Ihmisellä on kumminkin oikeus olla yksilö. 

Tässä blogissa kaikki kommentit menevät nykyään tarkastuksen kautta. En julkaise anonyymejä kirjoituksia seinällä,  muuta kuin siinä tapauksessa että tunnistan tekstistä kirjoittajan.