Sadepäivä

Flunssa on aikaa, muttei voimia

Niin kurja. Itsellä päätä särkee ja ihan tukkoinen olo. Poika kanssa ihan tukossa. Semmonen sairastupa täällä sitten on. Ei oikein jaksa lähtee minnekään tai tehdä mitään. Pyykkivuorta olen  sentään yrittänyt pienentää ja ruokaakin vähän väsätä. Miksköhän tää flunssa uusii itseään. Ei siitä kauaa ole kun viimeksi olimme nuhasia. Nyt syksyllähän se oli. Tulis ne pakkaset nii pöpöt kuolis. 
Kävin tänää hakee kaverilta ostamani vauvan vaatteet. Saadaan vähän tota isompien vaatteiden määrää kasvatettua. Samalla käärin pyykkinarulta pieniä pois. Aika paljon sitä vaatetta ja muuta on pieneksi jäänyt. Yksi äitiyspakkauslaatikollinen. En mä kaikkea ole säästänyt. Aika paljon laittanut poiskin. Kirpparille jonkun muun aarteeksi. Saapi sitten ihan luvalla ostella uusia. 
Kirppari pöydän voisi käydä varaamassa. Se on jännää seurata miten mun roska on jonkun aarre. No onhan se jonkun roska myös mun aarre.. Tässähän ihan innostuu itsekkin kun ajattelee.

Suunnitelmia

Tänää on taas se neuvolan ryhmä jossa olemme käyneet koko perhe. Välillä tuntuu ettei millään jaksa lähteä ja että ei siellä mitään ole. Mutta toisena hetkenä se on semmoinen pieni voimavara. Erilainen harrastus. Se vaan vie joka toinen viikko yhden illan kokonaan. Mutta ei kai sitä enää montaa kertaa ole. Voimaa vanhemmuuteen on sen nimi. MLL:n projekteja. Semmonen perhevalmennuksen jatke. Siellä voi puhua kaikesta avoimesti eikä ne asiat jatka matkaa.
Asuntojakin olen tässä samalla katsellut. On tää 55,5m3 aika pieni kolmelle. Varsinkin kun ei ole kunnon varastotiloja eikä kaappeja. Yksi pieni vaatehuone vaan. Yhdelle ja kahdelle tämä oli loistava asunto, mutta kolmelle alkaa olla ahdas. 
Hui, sanoin jo että ahdas vaikka poika on ihan pikkiriikkinen. Miten on sitten kun hän kasvaa ja tarvitsee enemmän tilaa. Nyt jo on pyöriessään aina jumissa kun kaikki on niin lähellä. Ja sitä kaikkea on niin paljon..