Tänään kävimme asioilla kävellen. Siinä ehtii miettiä kaikenlaista.
Junaradan poikki kulkee meidän oikoreitti lähikauppaamme Prismaan. Joskus joku ystävällinen oli tehnyt ojan ylitykseksi mukavan sillan. En tiedä ketä se häiritsi, silta nimittäin poistettiin ja paikalla on nyt pieni putki ja soraa. Ojan pohjan kautta kulkee polku. Joku varmaan aattelee että Hanko-Hyvinkää rata on hiljainen, mutta ei. Tasa tunnein siitä kiitää tavarajunia diisel veturien vetäminä. Se ääni on jo niin tuttu että ei tarvitse kelloa katsoa tietäen mitä se on. Ja moni varmaan muistaa kesäpäivinä kuinka rautatiellä on se oma tuoksunsa. Siinä on sitä jotain. Vielä 1983 tuossa kulki henkilöjuna. Josko vielä joku päivä..
Tässä samassa paikassa neljävuotta asuneena sain aluksi ihailla erään vanhan talon ulkopuolen remonttia. (Sisältä kuulemma aiemmin remontoitu?!) Katselin kuinka vanhasta harmoonitehtaasta tulee kuin uusi. Monesti pihalla haukkuivat koirat ja lasten leikki kantautui puiden välistä. Joulun aikaan joka ikkunalle syttyi kynttelikkö ja yhteen iso tähti. Jotain kumminkin tapahtui. Viime syksynä ei enää valot syttyneet. Tähtikin oli mustana. Sama tähti ja valot ovat ikkunoissa edelleen. Kukaan ei ottanut niitä kesäksi pois. Tikkaat nojaavat seinäävasten ja telineillä on toiset. Pihalla betonimylly on suu auki kuin huutaen päästä työhön. Kesä tullessaan vain toi pitkänheinän. Kaikki hautautuivat sen sisälle. Nyt syksyn lakastuttaessa luontoa kaikki taa paljastuu. Mieleen hiipii kysymys, mitä tapahtui. Näyttää kuin talo itkisi kohtaloaan.
Lunta alkoi hiljaa sadella mitä pidemmälle pääsimme. Ihanaa heti valoisampi päivä kun eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua