Päiviä

Ensimmäinen joulu tulossa minulle äitinä. 
Vaikka vuotta pojan syntymästä ei ole kutunut niin silti voin monia asioita kirjoittaa. Siitä alkaa olla jo ikuisuus kun koko päivän kiersin asuntoamme pieni itkevä poika sylissä. Laulut soi, hyssytin, laskin, imetin, mikään ei auttanut. Itkut loppuivat hetkiksi kun nukahti syliin. Laskin vaunuihin ja huuto alkoi taas. Muiten se aika niin kuluu. vain 5,5kk sitten kaikki loppui. 
Poika on jo "iso". Konttausasento ja punnerrus kuuluu kuvioihin. Ryömitä ei vielä, muttei ehkä koskaan, koska kieriminen on niin paljon nopeampaa. Poika syö leikkii ja nukkuu päiväunia! Eilen ennätys 3h, josta 2,5h unta ja 0,5h heräilyä vaunuissa. Kaksi yötä ilman imetystä. 
Olen onnellinen pikkuisestani!

Meillä ei tosiaan nousta pystyyn, ei ryömitä. Meillä syödään paljon ja kaikkea, juuaan tissiä. Millekään ruualle ei olla herkkiä. Harjoitellaan konttausasentoa ja suunnitellaan nousua. Ei meillä istuta kun syöttötuolissa ja rattaissa. Meillä ollaan aina nukuttu omassa sängyssä omassa rauhassa. Meillä mies on kotona kun minä käyn välillä heittämässä keikkaa. Poika kasvaa hienosti oli kohta kk sitten jo 8080g. Meidän pieni iso poika.

Moni joka vielä imettää lapsen tahtisesti ei varmastikaan tarvitse enää tässä vaiheessa liivinsuojia. Niin meillä tarvitaan. Leikattuun rintaan ei enää sen jälkeen tullut mitään pidätyskykyä. Hmm. Toivottavasti joskus.

Elämä on mallillaan. Unelmia ja tavoitteita täynnä!