Kestovaippailua

Muistan ensimmäisen kontaktini kestovaippailuun. Silloinen naapurini käytti kestovaippoja ja sain seurata sitä vierestä. Vaippa pyykkiä, laittamista ja valkkaamista. Ihania kuoseja ja hyvää tietoa. Päätin silloin että jos minulla on joskus vauva niin kestoilen. Vuosi oli 2008

Päätös piti. Kun aloin odottamaan poikaamme niin hommasin vaippoja ja olin innoissani. Mutta voi sitä pettymystä, kun paino ei noussut. Kaikkea piti seurata ja itku oli ainainen vieraamme. Tunsin pettymystä. Olin epäonnistunut aikeissani. Suljin kestovaippakirstun kannen ja mietin että myynkö kaikki pois. Joku sisälläni ei antanut periksi ja joka päivä mietin asiaa. 

Kun aika oli kypsä. Poika ei enää itkenyt ja itse olin terve niin kaivoin vaipat esille ja siitä se taas jatkui. Ihanaa voin miettiä että minkä vaipan laitan seuraavaksi. Mikä vaippa on täytetty niin että kestää päikyt, mikä sopii aamuun kun kakka kumminkin tulee pian. Voi sitä värien juhlaa vaikka kukaan muu ei sitä näekään. Mutta minulle se on ilo. 

En kestoile että sademetsät säästyisi. Sillä yöllä käytämme kertsejä. En kestoile koska se on trendikästä. Kestoilen koska nautin kauniista vaipoista ja Pehmeästä tunteesta pikkuisessa pepussa. Nautin kestoilun helppoudesta. En kanna kaupasta vaippasäkkejä eikä meillä ole koskaan vaipat loppu.