Tänää mietiskelin ystävyyttä. Sitä kun on niin montaa lajia. Toiset ihmiset kulkevat rinnalla pitkään ja toisiin ystävystyy vasta aikuisena. Elämä on aika mutkikasta.
Joskus se paras kaveri, se sydän ystävä ei olekaan oikea. Tai ystävyys ei olekaan niin syvä kun on itse luullut. Joskus ne vaan katoavat jonnekin. Ei kuulu ei näy. Se laittaa mietityttämään.
Itsellä on vielä muutamia ystäviä ihan lapsuuden alkuajoista asti säilynyt.
Ollessani pieni asui naapurissa ystäväperhe jonka tytön kanssa ystävystyimme. Asumme nykyään eri paikkakunnilla, mutta silti on aina niin mukava nähdä ja kuulla. Ystävyys on säilynyt elämän myrskyissä.
Eräs lapsuuden ystäväni on myös perhetuttuja. Heidän perheen kanssa teimme pienenä kaikkia mukavia asioita. Retkiä ja kyläilyjä. Elämä kuljetti, asuimme eri paikkakunnilla. Väillä olimme vähän tekemisissä. Nykyään meillä kummallakin on perhe, lapsia. Olemme heidän yhden lapsensa kummeja. Miten se polku taas yhdistyi ja kaikki jatkui siitä kun pienenäkin. On se niin ihmeellistä.
Rippikoulu iässä sain kerran synttärikortin edellisen kesän rippukoulukaverilta. Laitoin kortin hänelle hänen syntymäpäivänään. Siitä alkoi meidän kirjeenvaihto ja ystävyys. Elämä meitäkin heitteli ja erilailla, joskus vähän joskus paljon, pidimme yhteyttä. Nykyään olen hänen lapsensa kummi. Some on ollut hyvä ja helppo tapa pitää heihinkin yhteyttä.
Samaan aikaa tutustuin silloisten kavereiden kautta erääseen ihanaan naiseen, josta tuli kanssa minulle elämän mittainen ystävä. Pidämme yhteyttä, kyläilemme ja juttelemme enemmän ja vähemmän. Asumme eri paikkakunnilla. Hänellä on iso perhe. Mutta ei se yhteyden määrä vaan se että heidän perheensä on usein mielessä.
Samanlaisia ihmisiä jotka ovat tulleet elämässä mukaan kulkuun on paljon. Toiset ovat pysyneet rinnalla vaikka yhteydenpito on välillä ollut vähäistä. Toiset ovat hiljaa kadonneet. On myös paljon ihmisiä joita mietin. Mietin että mitä me silloin ja silloin teimme. Miksi aina kun yritimme grillata niin satoi vettä, miksi meille aina sattui eriskummallisia asioita, muistatko kun kävimme paljain jaloin kaupassa(talvella) jne. Aikuisena tutustuu ihmisiin eri tavalla ja niistä suhteista tulee erilaisia, muttei todellakaan vähäisiä!
Ystävät ovat tärkeitä, elämän jalokiviä!
Joskus se paras kaveri, se sydän ystävä ei olekaan oikea. Tai ystävyys ei olekaan niin syvä kun on itse luullut. Joskus ne vaan katoavat jonnekin. Ei kuulu ei näy. Se laittaa mietityttämään.
Itsellä on vielä muutamia ystäviä ihan lapsuuden alkuajoista asti säilynyt.
Ollessani pieni asui naapurissa ystäväperhe jonka tytön kanssa ystävystyimme. Asumme nykyään eri paikkakunnilla, mutta silti on aina niin mukava nähdä ja kuulla. Ystävyys on säilynyt elämän myrskyissä.
Eräs lapsuuden ystäväni on myös perhetuttuja. Heidän perheen kanssa teimme pienenä kaikkia mukavia asioita. Retkiä ja kyläilyjä. Elämä kuljetti, asuimme eri paikkakunnilla. Väillä olimme vähän tekemisissä. Nykyään meillä kummallakin on perhe, lapsia. Olemme heidän yhden lapsensa kummeja. Miten se polku taas yhdistyi ja kaikki jatkui siitä kun pienenäkin. On se niin ihmeellistä.
Rippikoulu iässä sain kerran synttärikortin edellisen kesän rippukoulukaverilta. Laitoin kortin hänelle hänen syntymäpäivänään. Siitä alkoi meidän kirjeenvaihto ja ystävyys. Elämä meitäkin heitteli ja erilailla, joskus vähän joskus paljon, pidimme yhteyttä. Nykyään olen hänen lapsensa kummi. Some on ollut hyvä ja helppo tapa pitää heihinkin yhteyttä.
Samaan aikaa tutustuin silloisten kavereiden kautta erääseen ihanaan naiseen, josta tuli kanssa minulle elämän mittainen ystävä. Pidämme yhteyttä, kyläilemme ja juttelemme enemmän ja vähemmän. Asumme eri paikkakunnilla. Hänellä on iso perhe. Mutta ei se yhteyden määrä vaan se että heidän perheensä on usein mielessä.
Samanlaisia ihmisiä jotka ovat tulleet elämässä mukaan kulkuun on paljon. Toiset ovat pysyneet rinnalla vaikka yhteydenpito on välillä ollut vähäistä. Toiset ovat hiljaa kadonneet. On myös paljon ihmisiä joita mietin. Mietin että mitä me silloin ja silloin teimme. Miksi aina kun yritimme grillata niin satoi vettä, miksi meille aina sattui eriskummallisia asioita, muistatko kun kävimme paljain jaloin kaupassa(talvella) jne. Aikuisena tutustuu ihmisiin eri tavalla ja niistä suhteista tulee erilaisia, muttei todellakaan vähäisiä!
Ystävät ovat tärkeitä, elämän jalokiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua