Kestoilua

Poikaa odottaessa mä niin vannoin käyttäväni kestoja. Kun poika syntyi puin hänelle kestot ja olin iloinen että jes. Mutta sitten alkoi vastoinkäymiset. Poika ei kasvanut. Päivät täyttyi itkusta. Itse sairastuin ja rinnasta leikattiin paise. Voimatkin alkoivat olemaan vähissä. Kestot siinä ensimmäisenä jäi pois. Ei pystynyt. Kannoin huonoa omaatuntoa kun en siinäkään asiassa pärjännyt. Täysimetystäkään en pystynyt tekemään kuin 3,5kk kun pojan ollessa 2kk toinen rinta leikattiin ja imettäminen siitä loppui. 
En kumminkaan osannut luopua kestoista vaan ne kummittelivat tuossa arkussa. Rohkeus tarttua hiihin puuttui. Mutta tänään mä sitten päätin että nyt meillä kestoillaan päivät jos ei olla reissussa. Ja niinhän me tehtiin. Yöksi vaan kertsi nii ei ainakaan sänky kastu. 
Mä olen niin iloinen!