Satukasetilla

Satukasetilla

perjantai 21. helmikuuta 2014

Lääkkeettömyys

Tänään tajusin että kesän jälkeen en ole popsinut yhtään lääkettä. En särkylääkkeitä en mitään. Ainut jota olen joutunut ottamaan on ollut rauta ja D-vitamiini. 
Mies sanoikin taas illalla kun mainitsin närästyksestä, että osta rennietä. Mä siihen että ei, en halua. Mä juon maitoa ja se auttaa.. Mä ymmärrän että joskus tarttee lääkkeitä ja jotkut ei pärjää ilman niitä. Sen mä hyväksyn ja sanonkin että silloin niitä on syötävä. Mutta turha on turhaa.. Kuinkakohan monta pakettia olis ite syöny särkylääkkeitä jos ei olis päättäny olla syömättä. Jumeihin ja niistä johtuviin särkyihin löytyy apua jonkun taitavan käsistä ja kosketuksesta. 
Ja se on yllättävää kuinka paljon oman rakkaan ihmisen kosketus parantaa ja auttaa. Se lievittää tuskaa, kipua ja ahdistusta. Ihan se että on lähellä, rutistaa eikä päästä irti.

Voimia kaikille arjen keskelle siihen omalle kipuiselle tai kivuttomalle paikalle! Tärkeintä on että joku välittää. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua